What do you think?
Rate this book
Huomistarhuri
Romaani muistojen taakasta ja maailmasta, jossa versoo toivo.
Vuosia sitten Stille Triple joutui jättämään taakseen Suomen, puolisonsa ja maailman sellaisena kuin se tunnettiin. Pitkä pakomatka vei tuhoutuneen Euroopan halki ekokaupunkiin, jossa jokainen asuja on puutarhuri ja elämää ylläpidetään vehreissä kerrostaloissa, bosco verticaleissa.
Menneisyys heittää varjoja Stillen ylle. Kun läntiseltä mantereelta tulee avunpyyntö, hän tuntee saavansa toisen mahdollisuuden.
Todellisuus meren takana paljastuu synkäksi. Suojapaikkaa leimaa lannistuminen, ja sitä ympäröivät sortuneiden kaupunkien rangat.
Uudessa maailmanajassa pahin vastus löytyy mielestä, ja jossain vaiheessa menneestä on päästettävä irti. Luonto löytää tiensä tuhon läpi ihmistä nopeammin. Kauanko mennyttä pitää surra? Entä miten toivo herää?
Mia Myllymäki (s. 1985) on kokkolalainen kirjailija ja kemiantekniikan insinööri. Huomistarhurissa hän unelmoi maailmasta, jossa tulevaisuutta rakennetaan yhdessä – tasa-arvoisina ja kestävästi.
Vuosia sitten Stille Triple joutui jättämään taakseen Suomen, puolisonsa ja maailman sellaisena kuin se tunnettiin. Pitkä pakomatka vei tuhoutuneen Euroopan halki ekokaupunkiin, jossa jokainen asuja on puutarhuri ja elämää ylläpidetään vehreissä kerrostaloissa, bosco verticaleissa.
Menneisyys heittää varjoja Stillen ylle. Kun läntiseltä mantereelta tulee avunpyyntö, hän tuntee saavansa toisen mahdollisuuden.
Todellisuus meren takana paljastuu synkäksi. Suojapaikkaa leimaa lannistuminen, ja sitä ympäröivät sortuneiden kaupunkien rangat.
Uudessa maailmanajassa pahin vastus löytyy mielestä, ja jossain vaiheessa menneestä on päästettävä irti. Luonto löytää tiensä tuhon läpi ihmistä nopeammin. Kauanko mennyttä pitää surra? Entä miten toivo herää?
Mia Myllymäki (s. 1985) on kokkolalainen kirjailija ja kemiantekniikan insinööri. Huomistarhurissa hän unelmoi maailmasta, jossa tulevaisuutta rakennetaan yhdessä – tasa-arvoisina ja kestävästi.
536 pages, Hardcover
First published January 1, 2023
8 people are currently reading
159 people want to read
About the author
Mia Myllymäki
29 books18 followersMia Myllymäki is a Finnish author who writes speculative fiction.
Mia Myllymäki on kokkolalainen kirjailija ja insinööri, joka kirjoittaa spekulatiivista fiktiota. Häneltä on julkaistu neljä romaania ja useita novelleja.
Mia Myllymäki on kokkolalainen kirjailija ja insinööri, joka kirjoittaa spekulatiivista fiktiota. Häneltä on julkaistu neljä romaania ja useita novelleja.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 20 of 20 reviews
Read
May 16, 2023Kivaa että utopiagenre on yleistymään päin! Ja tässä saatiin kiinnostavasti vertailtua sellaista ehkä perinteisempää post-apokalyptista survivalismisysteemiä (jossa vahvat määrää) uudenlaiseen, egalitaristiseen yhteiskuntaan, joka ei yritäkään rakentua vanhan maailman ideaalien varaan.
Iso osa kirjasta keskityttiinkin siihen, kun hahmot pohtivat ja keskustelivat erilaisista tavoista järjestää yhteiskunta tuhon jälkeen, minkä seurauksena juoni jäi välillä hieman sivurooliin. Myös sen, miten päähenkilö vatvoi omaa synkkää menneisyyttään, olisi voinut kuvata ehkä hienovaraisemmin.
Kaiken kaikkiaan kyllä tykkäsin! Tosin se vanhan maailman filmitähti -sivujuonne tuntui jotenkin päälleliimatulta ja irtonaiselta.
Iso osa kirjasta keskityttiinkin siihen, kun hahmot pohtivat ja keskustelivat erilaisista tavoista järjestää yhteiskunta tuhon jälkeen, minkä seurauksena juoni jäi välillä hieman sivurooliin. Myös sen, miten päähenkilö vatvoi omaa synkkää menneisyyttään, olisi voinut kuvata ehkä hienovaraisemmin.
Kaiken kaikkiaan kyllä tykkäsin! Tosin se vanhan maailman filmitähti -sivujuonne tuntui jotenkin päälleliimatulta ja irtonaiselta.
April 30, 2023
Inhimillisen ja reilun maailman luomista luonnonkatastrofien jälkeen. Välillä mietin, olisko tarina voinut kuvata minä-kertojan sisäistä matkaa vertauskuvallisesti. Niin tai näin, jännite säilyi loppuun asti. Pidin.
January 4, 2026
Myllymäen Huomistarhuri tuntuu dystopiagenressä kivan tuoreelta. Päällisin puolin teoksessa ei ehkä ole mitään maatamullistavalla tavalla uutta, vaan genrelle tyypillisesti suhteellisen tuoreessa menneisyydessä on tapahtunut jotain kamalaa, jonka myötä elämä sellaisena kuin siihen on totuttu, on päättynyt, suuri osa maapallon ihmisistä kuollut ja selviytyjät ovat paenneet kodeistaan. Tarinan nykyhetkessä elämä on kuitenkin toiveikasta ja uusi normaali on tasapainoista ja rauhaisaa sen sijaan, että elämä olisi taistelua ja selviytymistä. Tarinan aikana päähenkilöt myös kehittyvät ja kykenevät itsereflektioon sekä oppimaan virheistään. Kaiken kaikkiaan viihdyin tämän teoksen parissa. Juoni oli jossain määrin arvattavissa, mutta teoksen maailma, henkilöt ja tunnelma veivät mukanaan.
June 23, 2023
Kiehtova dystopia, joka heijasteli post-apokalyptisen genren arkkityyppejä. Kirja sortui kuitenkin liialliseen selvittämiseen ja tylsähköön kuvailuun, mikä teki lukukokemuksesta ajoittain raskaan. Henkilöhahmojen väliset suhteet jäivät osittain vähän ontoiksi (miksi AJ ja Stille olivat ystäviä?) ja suurin osa etukäteen maalailluista SUURISTA PALJASTUKSISTA olivatkin aika laimeita (esimerkiksi pitkään hauduteltu "paljastus" Wrongin taustasta). Kirjailija käytti muuten tekstissä yleiskieltä, mutta muutamat murteelliset ilmaukset, kuten "kävellä kopiksi" pistivät silmään vähän outoina muuten neutraalin kielen keskellä. Tässä oli kuitenkin paljon potentiaalia ja vähän jäi harmittamaan, että pitkänkin kirjan jälkeen jouduin eroamaan maailmasta.
January 29, 2024
Alku oli lupaava ja innostava, mutta sitten lässähti ja muuttui tylsäksi.
June 20, 2023
Luonnonmullistukset ovat pyyhkineet olemattomiin suurimman osan ihmiskunnasta ja tehneet suuren osan maapallosta asuinkelvottomaksi. Jäljellä olevat painivat menneisyyden painolastin ja oman selviytymisensä kanssa. Liikkeelle lähdetään egaliristisesta ekokaupungissa, jonka toiminta perustuu harmoniaan yhteisön ja luonnon kanssa. Utopiasta lähdetään antamaan oppia karuun siirtokuntaan, joka pyörii autoritäärisen kurin opein.
Sykähdyttävästi oppaat toteavat uudessa ympäristössä, että sen asukkaille pitää ensimmäisenä järjestää aikaa lukea. Päähenkilö myös työskentelee alussa kirjaston vartijana.
Toivon elementti on rohkaisevasti läsnä. Teoillamme rakennamme koko ajan huomista.
Sykähdyttävästi oppaat toteavat uudessa ympäristössä, että sen asukkaille pitää ensimmäisenä järjestää aikaa lukea. Päähenkilö myös työskentelee alussa kirjaston vartijana.
Toivon elementti on rohkaisevasti läsnä. Teoillamme rakennamme koko ajan huomista.
May 17, 2023
Miltä näyttää tuhoutunut maailma? Mahdollisesti hyvinkin vehreältä ja kukoistavalta, omalla pienellä tavallaan, ehdottaa Mia Myllymäki jykevässä scifiromaanissaan Huomistarhuri. Tarinassa ilmastokriisi on edennyt katastrofaaliselle tasolle ja maailma sellaisena kuin me sen tunnemme on loppunut. Päähenkilö Stille Triple vaelsi elinkelvottomaksi jäätyneestä Suomesta halki tuhoutuneen Euroopan ja löysi tiensä Egalecoon, egalitarisin periaattein hallittuun ekokaupunkiin, jossa ihmiskunnan jäänteet sinnittelevät.
Tässä kaupungissa asiat ovat hyvin, niin hyvin kuin ne maailmanlopun jäljiltä voivat olla. Ihmiset asuvat vanhojen kerrostalojen raunioihin rakennetuissa bosco verticaleissa, metsämäisissä taloissa, joissa on elämää ja kasvillisuutta. Työt on jaettu reilusti ja kaikesta päätetään foorumeissa ja keskustellen. Egalitarismi jakaa sen vähän, mitä jäljellä on, mahdollisimman reilusti. Mutta entä kun utopiassa eläminen on tylsää?
Stille Triple ei nimittäin viihdy. Hän ei sopeudu yhteisöön, jossa eläminen vaatii yhteisöllisyyttä ja osallistumista. Omat traumat pakomatkalta ja asioista, joita Stille teki ennen maailmanloppua ovat liian raskaita kantaa. Vihonviimeinen niitti on arvonta, jossa Stille valitaan Egalecon edustajistoon. Mikä painajainen! Onneksi sopivalla hetkellä Egaleco saa yllättäviä vieraita: läntiseltä mantereelta saapuu lähetystö pyytämään apua. Entisessä Amerikassa tilanne on paljon pahempi ja alueen johtaja haluaa Egalecosta apua egalitarismin periaatteiden tuomiseksi läntiselle mantereelle. Stille Triple tarttuu tilaisuuteen. Tässä on uusi mahdollisuus.
Jos Egaleco on utopia, Uusvalloista löytyvä Haven of Fox edustaa sitten dystopiaa. Tämä entiseen sairaalaan rakennettu selviytyjien yhteiskunta muistuttaa paljon enemmän niitä zombiemaailmanlopuista ja muista dystopiakuvauksista tuttuja alistuneita yhteisöjä, joita ympäröi vihamielinen maailma ja joissa yritetään kituuttaa toimeen niukilla resursseilla harvalukuisen eliitin päättäessä asioista. Haven of Foxin maailmankuva on järkytys egalitaristeille, mutta työ asioiden muuttamiseksi aloitetaan silti.
Myllymäki kuvaa tuhoutunutta maailmaa hyvin. Kaikki on todellakin ravisteltu uuteen asentoon, maailmanloppu on ollut totaalinen ja rujo. Ihmiskunnan rippeet koittavat selviytyä, miten parhaiten kykenevät. Kirjan sanoma on selvä: egalitaarinen hallinto, luonnon kanssa sopusoinnussa eläminen ja uudenlaiset tavat toimia ovat se tie, millä päästään hyvään lopputulokseen. Väkivallalla hallitseminen tuottaa vain toivottomuutta. Toivottomuutta vastaan taisteleminen onkin yksi kirjan kantavista teemoista. Miten saada ihmisissä herätettyä toivoa tilanteessa, jossa kaikki näyttää toivottomalta ja pelkkä arjessa selviytyminenkin on yhtä taistelua?
Tämä kirjan perussanoma on hyvä ja arvokas. Puitteet ovat kuitenkin vähän raskaat. Varsinkin kirjan alku tuntui raskaalta. Egalecoa on alussa reippaasti yli sata sivua ja vaikka yhteisön hienouksien kuvaaminen onkin tärkeää, jotta kontrasti Haven of Foxiin tulee selväksi, utopiat ovat herkästi vähän tylsiä ja kirjan alku tuntui vähän puuduttavalta. Haven of Foxin olojakin selostetaan aika pitkällisesti. Jossain sivun 300 paikkeilla alkaa tapahtua enemmän ja kirjan juoni pääsee kunnolla käyntiin. Se on aika pitkä aika odotella, joten en ihmettele, jos mukaansatempaavaa juonta kaipaavat lukijat putoavat kyydistä jo ennen sitä.
Tarina saa kyllä mielenkiintoisia käänteitä lopulta, mutta tuntuu, että juoni on aika lailla alisteinen maailmanrakentelulle. Stille Triple tuntui pitkään kovin raskaalta näkökulmalta maailmaan. Juonen edetessä Stille alkoi miellyttää enemmän, kun tämä joutui todella merkityksellisiin tilanteisiin ja tekemään menneisyyden taakkoja heijastavia valintoja, eikä vain jurnuttamaan ankeana vallitsevia oloja vastaan. Kun jaksoin loppuun asti, Huomistarhurista jäi lopulta hyvä mieli, mutta alkupuoli oli kyllä työläs. Vetäviä juonia kaipaaville kirja on auttamatta raskas, mutta jos maailmanlopun jälkeiset maailmat kiinnostavat, Huomistarhuri tarjoaa parikin erilaista näkymää siihen, millaista ihmiskunnan elämä tuhon jälkeen voisi olla. Sikäli teos on siis oikein ansiokas ja lukemisen arvoinen.
Tässä kaupungissa asiat ovat hyvin, niin hyvin kuin ne maailmanlopun jäljiltä voivat olla. Ihmiset asuvat vanhojen kerrostalojen raunioihin rakennetuissa bosco verticaleissa, metsämäisissä taloissa, joissa on elämää ja kasvillisuutta. Työt on jaettu reilusti ja kaikesta päätetään foorumeissa ja keskustellen. Egalitarismi jakaa sen vähän, mitä jäljellä on, mahdollisimman reilusti. Mutta entä kun utopiassa eläminen on tylsää?
Stille Triple ei nimittäin viihdy. Hän ei sopeudu yhteisöön, jossa eläminen vaatii yhteisöllisyyttä ja osallistumista. Omat traumat pakomatkalta ja asioista, joita Stille teki ennen maailmanloppua ovat liian raskaita kantaa. Vihonviimeinen niitti on arvonta, jossa Stille valitaan Egalecon edustajistoon. Mikä painajainen! Onneksi sopivalla hetkellä Egaleco saa yllättäviä vieraita: läntiseltä mantereelta saapuu lähetystö pyytämään apua. Entisessä Amerikassa tilanne on paljon pahempi ja alueen johtaja haluaa Egalecosta apua egalitarismin periaatteiden tuomiseksi läntiselle mantereelle. Stille Triple tarttuu tilaisuuteen. Tässä on uusi mahdollisuus.
Minulla voi olla ainutkertainen tilaisuus muuttaa elämäni suunta. Ehkä Uusvalloista löytyy muitakin syitä elää ja elää isommin.
Jos Egaleco on utopia, Uusvalloista löytyvä Haven of Fox edustaa sitten dystopiaa. Tämä entiseen sairaalaan rakennettu selviytyjien yhteiskunta muistuttaa paljon enemmän niitä zombiemaailmanlopuista ja muista dystopiakuvauksista tuttuja alistuneita yhteisöjä, joita ympäröi vihamielinen maailma ja joissa yritetään kituuttaa toimeen niukilla resursseilla harvalukuisen eliitin päättäessä asioista. Haven of Foxin maailmankuva on järkytys egalitaristeille, mutta työ asioiden muuttamiseksi aloitetaan silti.
Myllymäki kuvaa tuhoutunutta maailmaa hyvin. Kaikki on todellakin ravisteltu uuteen asentoon, maailmanloppu on ollut totaalinen ja rujo. Ihmiskunnan rippeet koittavat selviytyä, miten parhaiten kykenevät. Kirjan sanoma on selvä: egalitaarinen hallinto, luonnon kanssa sopusoinnussa eläminen ja uudenlaiset tavat toimia ovat se tie, millä päästään hyvään lopputulokseen. Väkivallalla hallitseminen tuottaa vain toivottomuutta. Toivottomuutta vastaan taisteleminen onkin yksi kirjan kantavista teemoista. Miten saada ihmisissä herätettyä toivoa tilanteessa, jossa kaikki näyttää toivottomalta ja pelkkä arjessa selviytyminenkin on yhtä taistelua?
Tämä kirjan perussanoma on hyvä ja arvokas. Puitteet ovat kuitenkin vähän raskaat. Varsinkin kirjan alku tuntui raskaalta. Egalecoa on alussa reippaasti yli sata sivua ja vaikka yhteisön hienouksien kuvaaminen onkin tärkeää, jotta kontrasti Haven of Foxiin tulee selväksi, utopiat ovat herkästi vähän tylsiä ja kirjan alku tuntui vähän puuduttavalta. Haven of Foxin olojakin selostetaan aika pitkällisesti. Jossain sivun 300 paikkeilla alkaa tapahtua enemmän ja kirjan juoni pääsee kunnolla käyntiin. Se on aika pitkä aika odotella, joten en ihmettele, jos mukaansatempaavaa juonta kaipaavat lukijat putoavat kyydistä jo ennen sitä.
Tarina saa kyllä mielenkiintoisia käänteitä lopulta, mutta tuntuu, että juoni on aika lailla alisteinen maailmanrakentelulle. Stille Triple tuntui pitkään kovin raskaalta näkökulmalta maailmaan. Juonen edetessä Stille alkoi miellyttää enemmän, kun tämä joutui todella merkityksellisiin tilanteisiin ja tekemään menneisyyden taakkoja heijastavia valintoja, eikä vain jurnuttamaan ankeana vallitsevia oloja vastaan. Kun jaksoin loppuun asti, Huomistarhurista jäi lopulta hyvä mieli, mutta alkupuoli oli kyllä työläs. Vetäviä juonia kaipaaville kirja on auttamatta raskas, mutta jos maailmanlopun jälkeiset maailmat kiinnostavat, Huomistarhuri tarjoaa parikin erilaista näkymää siihen, millaista ihmiskunnan elämä tuhon jälkeen voisi olla. Sikäli teos on siis oikein ansiokas ja lukemisen arvoinen.
June 24, 2023
Minulla oli kovat odotukset tästä Mia Myllymäen kauniskantisesta utopiajärkäle Huomistarhurista. Ne eivät aivan täyttyneet, mutta kyllä tämä lukukokemus silti plussan puolelle jäi. Arvosteluni teoksesta ilmestyy Tähtivaeltajassa 3/2023.
Pidin paljon kirjan maailmasta, kuinka tuhon jälkeen ihmiset puhaltavat yhteen hiileen ekokaupungissa. Samaan aikaan hidas alkupuoli egaliataristisessa Egalecossa on kirjan tahmeimmin etenevä osuus. Kun Suomesta maailman mullistuksia paennut Stille Triple saa tilaisuuden hypätä meren toiselle puolelle lentävään koneeseen auttamaan Uusvaltoja perustamaan oman ekokaupunkinsa, tarina muuttuu kiinnostavammaksi. Vaikka miljöö vaihtuu ankean harmaaksi ja ihmisyhteisö dystooppiseksi, kaikki merkittävimmät tapahtumat (sekä kiinnostavimmat hahmot) sijoittuvat tuohon aikaan.
Menneestä ei paljon puhuta, mutta Stille putoaa välillä takaumiin, jolloin lukija saa paljon syvemmän kuvan hänestä ihmisenä. Stille on ihastuttavan harmaa hahmo, hän ei ole vain hyvä, vaan menneisyyden luurangot koputtelevat välillä kaapin ovella. Harmillisesti muut hahmot jäävät kovin pintapuolisiksi. Olisikin ollut kiinnostavaa, jos lukija olisi välillä päässyt jonkun toisenkin hahmon näkökulmaan. Esimerkiksi olisin halunnut kuulla lisää Haven of Foxin Wrongista.
En ole vielä täysin vakuuttunut, pidänkö utopioista vai en. Tämä ja Siiri Enorannan Maailmantyttäret ovat jossain määrin samankaltaisia ja kummassakin yltiöutopistiset ainekset ovat olleet minua kaikkein vähiten kiinnostavia. Tässä on jotain samaa kuin The Walking Deadin viimeisissä kausissa, missä jälleenrakennetaan yhteisöjä, mutta silti kaiken yllä roikkuu melankolia - onhan haava vanhan maailman menettämisestä vielä melko tuore.
Pidän paljon enemmän dystopioista, joissa toiveikkuus tulee siitä, että joku nousee kapinaan vallitsevaa systeemiä vastaan. Huomistarhurissa on hieman sitäkin, mutta ehkä osa teoksen potentiaalista hukataan sen pituuteen ja todella massiiviseen kuvailuun (josta itse kyllä siis pidin, mutta varsinaista eteenpäin vievää sisältöä tekstimäärään nähden oli vähemmän). Myllymäki käyttää myös joitakin murresanoja, jotka eivät aivan avautuneet, vaikka kielen rikkaudesta muutoin pidänkin. Esimerkiksi "kävellä kopiksi", kun joku on törmäämässä sinuun pahki oli todella erikoinen ilmaus.
Kaiken kaikkiaan tämä oli silti hyvä lukukokemus, mutta tältä ei kannata odottaa kovin nopealiikkeisiä juonenkäänteitä, vaikka muutama sellainenkin löytyy. Tarinan vahvuutena on paitsi varoittaa meitä mahdollisista tulevista katastrofeista, myös näyttää, kuinka me voimme yhdessä rakentaa parempaa, jos hylkäämme vanhan maailman tavat, kuten rahan ja omaisuuden palvonnan ja aloitamme alusta luontoa ja ihmisiä kunnioittaen.
Pidin paljon kirjan maailmasta, kuinka tuhon jälkeen ihmiset puhaltavat yhteen hiileen ekokaupungissa. Samaan aikaan hidas alkupuoli egaliataristisessa Egalecossa on kirjan tahmeimmin etenevä osuus. Kun Suomesta maailman mullistuksia paennut Stille Triple saa tilaisuuden hypätä meren toiselle puolelle lentävään koneeseen auttamaan Uusvaltoja perustamaan oman ekokaupunkinsa, tarina muuttuu kiinnostavammaksi. Vaikka miljöö vaihtuu ankean harmaaksi ja ihmisyhteisö dystooppiseksi, kaikki merkittävimmät tapahtumat (sekä kiinnostavimmat hahmot) sijoittuvat tuohon aikaan.
Menneestä ei paljon puhuta, mutta Stille putoaa välillä takaumiin, jolloin lukija saa paljon syvemmän kuvan hänestä ihmisenä. Stille on ihastuttavan harmaa hahmo, hän ei ole vain hyvä, vaan menneisyyden luurangot koputtelevat välillä kaapin ovella. Harmillisesti muut hahmot jäävät kovin pintapuolisiksi. Olisikin ollut kiinnostavaa, jos lukija olisi välillä päässyt jonkun toisenkin hahmon näkökulmaan. Esimerkiksi olisin halunnut kuulla lisää Haven of Foxin Wrongista.
En ole vielä täysin vakuuttunut, pidänkö utopioista vai en. Tämä ja Siiri Enorannan Maailmantyttäret ovat jossain määrin samankaltaisia ja kummassakin yltiöutopistiset ainekset ovat olleet minua kaikkein vähiten kiinnostavia. Tässä on jotain samaa kuin The Walking Deadin viimeisissä kausissa, missä jälleenrakennetaan yhteisöjä, mutta silti kaiken yllä roikkuu melankolia - onhan haava vanhan maailman menettämisestä vielä melko tuore.
Pidän paljon enemmän dystopioista, joissa toiveikkuus tulee siitä, että joku nousee kapinaan vallitsevaa systeemiä vastaan. Huomistarhurissa on hieman sitäkin, mutta ehkä osa teoksen potentiaalista hukataan sen pituuteen ja todella massiiviseen kuvailuun (josta itse kyllä siis pidin, mutta varsinaista eteenpäin vievää sisältöä tekstimäärään nähden oli vähemmän). Myllymäki käyttää myös joitakin murresanoja, jotka eivät aivan avautuneet, vaikka kielen rikkaudesta muutoin pidänkin. Esimerkiksi "kävellä kopiksi", kun joku on törmäämässä sinuun pahki oli todella erikoinen ilmaus.
Kaiken kaikkiaan tämä oli silti hyvä lukukokemus, mutta tältä ei kannata odottaa kovin nopealiikkeisiä juonenkäänteitä, vaikka muutama sellainenkin löytyy. Tarinan vahvuutena on paitsi varoittaa meitä mahdollisista tulevista katastrofeista, myös näyttää, kuinka me voimme yhdessä rakentaa parempaa, jos hylkäämme vanhan maailman tavat, kuten rahan ja omaisuuden palvonnan ja aloitamme alusta luontoa ja ihmisiä kunnioittaen.
March 18, 2024
Ilmastonmuutos on tuhonnut suuren osan maailmasta. Ihmiskunnasta on jäljellä vain murto-osa, ja harvat selviytyneet ovat muodostaneet omia yhteisöjään eri puolille planeettaamme. Euroopassa sijaitsee yksi menestyneimmistä ja kukoistavimmista yhteisöistä: Egaleco, egalitaristinen ekokaupunki, jossa eletään sekä muita että luontoa kunnioittaen.
Stille Triple asuu Egalecossa veljensä kanssa. He pakenivat yhdessä ekokaupunkiin tuhoutuneen Euroopan lävitse muutama vuosi sitten. Vaikealla pakomatkallaan he joutuivat tekemään myös vaikeita päätöksiä, eikä Stille ole oikein oppinut elämään omiensa kanssa. Myöskään elämä yhteisöllisyyttä korostavassa Egalecossa ei tunnu sopivan Stillelle, joka yrittääkin pysytellä mahdollisimman paljon omissa oloissaan.
Kun entisen Amerikan alueella sijaitseva pieni ja alkeellinen suojapaikka pyytää apua, Stille päättää lähteä Egalecon toimikunnan mukaan. Ehkä hän löytää sieltä lopulta jonkin merkityksen elämälleen? Haven of Foxissa meno onkin aivan päinvastaista kuin Egalecossa: siellä luotetaan autoritarismiin ja vahvojen valtaan. Egalecon mukavuuteen tylsistynyt Stille saa käyttää vanhoja taitojaan ihan eri tavalla uudessa, vastahankaisessa ympäristössä.
Tämä on vähän hankala arvioitava. Pidin maailmasta, ja luin tasa-arvoisen ja kestävän yhteiskunnan kuvausta mielenkiinnolla. Stille oli minusta melko samaistuttava hahmo, etenkin alussa kuvattuine ihmis- ja esiintymiskammoineen. Kirjassa kuvataan hienosti toivon, unelmoinnin ja mielikuvituksen merkitystä: jos ei pysty kuvittelemaan mitään nykytilasta poikkeavaa, ei pysty myöskään tekemään töitä paremman tulevaisuuden eteen. Stillen kasvutarinasta taas huomaa sen, miten tärkeää on hyväksyä itsensä.
Kirja tuntuu kuitenkin valitettavasti aivan liian pitkältä ja raskaalta. Tarina etenee todella hitaasti, ja välillä saa joutua odottamaan pitkiäkin aikoja, ennen kuin alkaa tapahtua mitään. Uskon, että tästä olisi saanut vaikuttavamman lukukokemuksen, jos kirjaa olisi vähän tiivistänyt. Samalla siihen olisi saanut ehkä luotua enemmän kaivattua jännitettä.
Kirjan sanoma on mielestäni hyvä ja tärkeä. Se maalaa myös kiinnostavaa, yhdenlaista kuvaa siitä, millainen maailmamme voi tulevaisuudessa esimerkiksi olla. (Jonkinlaista tuhoa kohtihan tässä ollaan todennäköisesti joka tapauksessa menossa.)
Stille Triple asuu Egalecossa veljensä kanssa. He pakenivat yhdessä ekokaupunkiin tuhoutuneen Euroopan lävitse muutama vuosi sitten. Vaikealla pakomatkallaan he joutuivat tekemään myös vaikeita päätöksiä, eikä Stille ole oikein oppinut elämään omiensa kanssa. Myöskään elämä yhteisöllisyyttä korostavassa Egalecossa ei tunnu sopivan Stillelle, joka yrittääkin pysytellä mahdollisimman paljon omissa oloissaan.
Kun entisen Amerikan alueella sijaitseva pieni ja alkeellinen suojapaikka pyytää apua, Stille päättää lähteä Egalecon toimikunnan mukaan. Ehkä hän löytää sieltä lopulta jonkin merkityksen elämälleen? Haven of Foxissa meno onkin aivan päinvastaista kuin Egalecossa: siellä luotetaan autoritarismiin ja vahvojen valtaan. Egalecon mukavuuteen tylsistynyt Stille saa käyttää vanhoja taitojaan ihan eri tavalla uudessa, vastahankaisessa ympäristössä.
Tämä on vähän hankala arvioitava. Pidin maailmasta, ja luin tasa-arvoisen ja kestävän yhteiskunnan kuvausta mielenkiinnolla. Stille oli minusta melko samaistuttava hahmo, etenkin alussa kuvattuine ihmis- ja esiintymiskammoineen. Kirjassa kuvataan hienosti toivon, unelmoinnin ja mielikuvituksen merkitystä: jos ei pysty kuvittelemaan mitään nykytilasta poikkeavaa, ei pysty myöskään tekemään töitä paremman tulevaisuuden eteen. Stillen kasvutarinasta taas huomaa sen, miten tärkeää on hyväksyä itsensä.
Kirja tuntuu kuitenkin valitettavasti aivan liian pitkältä ja raskaalta. Tarina etenee todella hitaasti, ja välillä saa joutua odottamaan pitkiäkin aikoja, ennen kuin alkaa tapahtua mitään. Uskon, että tästä olisi saanut vaikuttavamman lukukokemuksen, jos kirjaa olisi vähän tiivistänyt. Samalla siihen olisi saanut ehkä luotua enemmän kaivattua jännitettä.
Kirjan sanoma on mielestäni hyvä ja tärkeä. Se maalaa myös kiinnostavaa, yhdenlaista kuvaa siitä, millainen maailmamme voi tulevaisuudessa esimerkiksi olla. (Jonkinlaista tuhoa kohtihan tässä ollaan todennäköisesti joka tapauksessa menossa.)
July 6, 2023
Minusta siinä on ikuinen ristiriita. Katsoa eteenpäin. Olla katsomatta taaksepäin. Osata mennä eteenpäin ilman että kantaa menneisyyden taakkaa harteillaan. Ottaa silti opikseen kaikista virheistä, jotta voi välttää niitä tulevaisuudessa. Siinä on minun ongelmani.
Stille Triple on ilmastopakolainen, joka on joutunut hylkäämään kotimaansa, puolisonsa ja vanhan elämän - kuten kaikki muutkin maapallolla. Nyt Stille asuu ekokaupungissa, jonka jokainen asukas on puutarhuri. Menneisyyttä on kuitenkin pakko kantaa mukanaan, ja matkalla toiselle mantereelle, Uusvaltoihin, se tulee voimakkaammin koputtelemaan Stillen olkapäälle. Voiko vanhat virheet välttää vai onko ihminen tuomittu toistamaan historiaansa?
Huomistarhuri on utopia, mutta synkillä sävyillä. Ekokaupunkiin verrattuna Uusvallat elää yhä dystopian keskellä ja kirjan tapahtumista valtaosa sijoittuu sinne. Siinä mielessä kirja jää Siiri Enorannan Maailmantyttäriin verrattuna reippaasti toiseksi. Toisaalta pidin siitä, miten vähän sukupuolia alleviivataan kirjassa. Jokainen saa olla sellainen kuin on, yhteisön sääntöjen puitteissa kuitenkin, mutta saa valita itselleen sopivan nimen ja perheen eikä siinä ole mitään kummallista.
Kirja on ihan ok ja lukemisen arvoinen, mutta jotain jää puuttumaan. Ehkä eniten tarina kärsii siitä, että näkökulmia on vain yksi. Stillen lisäksi mukana oli monta muuta kiinnostavaa hahmoa, joille olisi voinut antaa oman äänen. Silloin keskiöön olisi noussut uusi maailma eikä Stille.
Stille Triple on ilmastopakolainen, joka on joutunut hylkäämään kotimaansa, puolisonsa ja vanhan elämän - kuten kaikki muutkin maapallolla. Nyt Stille asuu ekokaupungissa, jonka jokainen asukas on puutarhuri. Menneisyyttä on kuitenkin pakko kantaa mukanaan, ja matkalla toiselle mantereelle, Uusvaltoihin, se tulee voimakkaammin koputtelemaan Stillen olkapäälle. Voiko vanhat virheet välttää vai onko ihminen tuomittu toistamaan historiaansa?
Huomistarhuri on utopia, mutta synkillä sävyillä. Ekokaupunkiin verrattuna Uusvallat elää yhä dystopian keskellä ja kirjan tapahtumista valtaosa sijoittuu sinne. Siinä mielessä kirja jää Siiri Enorannan Maailmantyttäriin verrattuna reippaasti toiseksi. Toisaalta pidin siitä, miten vähän sukupuolia alleviivataan kirjassa. Jokainen saa olla sellainen kuin on, yhteisön sääntöjen puitteissa kuitenkin, mutta saa valita itselleen sopivan nimen ja perheen eikä siinä ole mitään kummallista.
Kirja on ihan ok ja lukemisen arvoinen, mutta jotain jää puuttumaan. Ehkä eniten tarina kärsii siitä, että näkökulmia on vain yksi. Stillen lisäksi mukana oli monta muuta kiinnostavaa hahmoa, joille olisi voinut antaa oman äänen. Silloin keskiöön olisi noussut uusi maailma eikä Stille.
September 12, 2024
Kaikessa kokonaisuudessaan ihana kirja!
Kirja oli täynnä mielenkiintoisia hahmoja. Hahmot olivat kivan erilaisia, mutta kaikki kuitenkin realistisia ja heistä näkyy, kuinka eri tavoin ihmiset voivat suhtautua katastrofin kohdatessa. Hahmojen väliset suhteet olivat sydäntä lämmittäviä ja niiden kehittymistä oli ilo seurata. Hahmojen kautta tuli myös kivasti moraalista pohdintaa esimerkiksi ihmisen tappamisesta. Etenkin Stillen sisäinen kamppailu moraalisten kysymysten suhteen oli hyvin rakennettu.
Miljöö oli tarkkaan luotu, ja vaikka informaatiota on paljon, sitä yleensä annetaan lukijalle sopivissa määrin. Kokonaisuudessaan tarinan historiasta kerrotaan oleellisimmat asiat. Pidin siitä, kuinka joitakin hahmojen historioita kerrottiin pikkuhiljaa ja Stillen historiaan liittyvät asiat kerrottiin vasta, kun hän itse oli hyväksynyt tehneensä ne.
Utopioita olisi mielenkiintoista lukea lisääkin, mutta joistain niistä puuttuu konflikti, jolloin ne ovat helposti pitkästyttäviä. Tässä tarinassa oli hyvin konflikteja ilman että toiveikkuus kärsi, koska toiveikkuus oli henkilöhahmojen ajatusmaailmassa eikä niinkään fyysisessä miljöössä. Konfliktien avulla myös peilattiin hyvin utopista Egalecoa ja dystopista Haven of Foxia, jolloin erot korostuivat.
Ajatukset ekokaupungeista ja egalitariasta synnyttivät ajatuksia, mikä liitettynä moraaliseen pohdintaan teki kirjasta hyvin ajatuksia herättävän.
(Nuori Aleksis 2024 arvostelu)
Kirja oli täynnä mielenkiintoisia hahmoja. Hahmot olivat kivan erilaisia, mutta kaikki kuitenkin realistisia ja heistä näkyy, kuinka eri tavoin ihmiset voivat suhtautua katastrofin kohdatessa. Hahmojen väliset suhteet olivat sydäntä lämmittäviä ja niiden kehittymistä oli ilo seurata. Hahmojen kautta tuli myös kivasti moraalista pohdintaa esimerkiksi ihmisen tappamisesta. Etenkin Stillen sisäinen kamppailu moraalisten kysymysten suhteen oli hyvin rakennettu.
Miljöö oli tarkkaan luotu, ja vaikka informaatiota on paljon, sitä yleensä annetaan lukijalle sopivissa määrin. Kokonaisuudessaan tarinan historiasta kerrotaan oleellisimmat asiat. Pidin siitä, kuinka joitakin hahmojen historioita kerrottiin pikkuhiljaa ja Stillen historiaan liittyvät asiat kerrottiin vasta, kun hän itse oli hyväksynyt tehneensä ne.
Utopioita olisi mielenkiintoista lukea lisääkin, mutta joistain niistä puuttuu konflikti, jolloin ne ovat helposti pitkästyttäviä. Tässä tarinassa oli hyvin konflikteja ilman että toiveikkuus kärsi, koska toiveikkuus oli henkilöhahmojen ajatusmaailmassa eikä niinkään fyysisessä miljöössä. Konfliktien avulla myös peilattiin hyvin utopista Egalecoa ja dystopista Haven of Foxia, jolloin erot korostuivat.
Ajatukset ekokaupungeista ja egalitariasta synnyttivät ajatuksia, mikä liitettynä moraaliseen pohdintaan teki kirjasta hyvin ajatuksia herättävän.
(Nuori Aleksis 2024 arvostelu)
May 22, 2023
2.5 tähteä.
Tykkäsin alkuun paljonkin, sitten muuttui kolmen tähden kirjaksi ja lopulta en millään ilveellä pystynyt vetää ihan loppuun asti tylsistymisen takia.
Toiveikas dystopia on kirjan tyylilaji.
Ilmeisesti tulevaisuudessa ihmiset haluavat vaihtaa nimensä. Ja kun he ne vaihtavat, uudet nimet ovat Stille Drippler, Okay, Wisdom ja Right.
Lukija vetää kyllä lakonisuudessaan maailmanennätyksen. Kuitenkin ehkä melko sopiva tyyli kirjaan. Kirjassa ei ole tippaakaan leikkisyyttä, ja kaikki sanoitetaan auki. Still menee opettamaan egalitarian tapoja kylmään ja autoritääriseen New Cityyn (öö lentämällä, miten?) ja ärsyttää kaikki aloittamalla lauseet "meillä Egaleconissa".
Noin 30% liian pitkä.
Tykkäsin alkuun paljonkin, sitten muuttui kolmen tähden kirjaksi ja lopulta en millään ilveellä pystynyt vetää ihan loppuun asti tylsistymisen takia.
Toiveikas dystopia on kirjan tyylilaji.
Ilmeisesti tulevaisuudessa ihmiset haluavat vaihtaa nimensä. Ja kun he ne vaihtavat, uudet nimet ovat Stille Drippler, Okay, Wisdom ja Right.
Lukija vetää kyllä lakonisuudessaan maailmanennätyksen. Kuitenkin ehkä melko sopiva tyyli kirjaan. Kirjassa ei ole tippaakaan leikkisyyttä, ja kaikki sanoitetaan auki. Still menee opettamaan egalitarian tapoja kylmään ja autoritääriseen New Cityyn (öö lentämällä, miten?) ja ärsyttää kaikki aloittamalla lauseet "meillä Egaleconissa".
Noin 30% liian pitkä.
November 2, 2023
Huomistarhurissa oli uskoa ja toivoa yhteiseen tulevaisuuteen, vaikka myös dystooppisia todellisuuksia on mukana. Pidin uuden maailman kuvauksesta sekä yhteisöllisyyden idun kasvattamisesta. Mutta huhhuh, mikä liiallinen sivumäärä! Lisäksi kirjoitustyyli oli omaan makuuni töksähtelevä, sanavalinnat välillä omituisia ja sellainen lennokkuus puuttui oikeastaan kokonaan. Välillä vain raahauduin eteenpäin aivan kuten teoksen päähenkilö Stille Triple. Mutta silti olen iloinen, että luin koko kirjan, sillä sen opetus on todella merkittävä. On todella tärkeää kuvitella epädystooppisiakin tulevaisuuksia!
July 8, 2023
Mielenkiintoinen dystooppinen/utooppinen kuvaus lähitulevaisuudesta, jossa luonnonmullistuksissa henkiin jääneet elävät eurooppalaisessa egalitariassa ja pitävät huolta toisistaan ja ympäristöstä. Atlantin toisella puolella elämä ei kuitenkaan ole yhtä tasa-arvoista.
January 5, 2025
2,5 / 5. Erittäin kiinnostava asetelma ja hyvin rakennettu maailma. Ongelmaksi itselleni muodostui tarinan huono rytmitys ja hahmojen pinnallisuus / heidän motiiviensa heikko esiintuominen. Myllymäellä on selvästi kyky luoda kiinnostava tarina, mutta sen kertomisessa on vielä kokemattomuutta.
June 25, 2023
Hieno romaani maailman tuhon jälkeisestä ajasta, yhteiskuntamalleista, syyllisyydestä ja toivosta.
March 28, 2024
Tykkäsin ideasta enemmän kuin toteutuksesta.
November 23, 2024
Kirja kuvaa ympäristökatastrofin jälkeistä sivilaation romahduksen aikaa. Pohjois-Eurooppa on jäätynyt merivirtojen käännyttyä ja asukkaat ovat lähteneet pakolaisiksi etelään.
Päähenkilö Stille ja hänen ystävänsä AJ ovat löytäneet tiensä espanjalaiseen Egalecoon, yhteisölliseen kaupunkiin, jossa yhteiskunta on järjestetty uudestaan ekologisten ja tasa-arvoisten periaatteiden mukaisesti ja elämä on stabiloitunut romahduksen jälkeisistä ajoista. Stille on kuitenkin rauhaton eikä osaa asettua aloilleen, sillä menneisyyden haamut ja pakomatkan kärsimykset eivät jätä häntä rauhaan.
Juoni käynnistyy, kun Egalecosta lähtee retkikunta toisella mantereella sijaitsevaan turvapaikkaan, josta on tullut avunpyyntö. Siellä tulijat huomaavat, että asiat eivät ole yhtä hyvällä tolalla kuin Egalecossa, vaan turvapaikassa vallitsee vahvimman oikeus ja elantoa riivitään kituvasta maasta.
Kirjassa seurataan Stillen ajatuksia tiiviisti ja aluksi ajatuksenvirtaa seuraaminen tuntui sekavalta ja tylsältäkin. Pian huomasin kuitenkin alkavani välittää henkilöistä ja heidän kohtalostaan. Erityisesti toivon ylläpitäminen ja muutoksen luominen vaikeissa tilanteissa kosketti.
Päähenkilö Stille ja hänen ystävänsä AJ ovat löytäneet tiensä espanjalaiseen Egalecoon, yhteisölliseen kaupunkiin, jossa yhteiskunta on järjestetty uudestaan ekologisten ja tasa-arvoisten periaatteiden mukaisesti ja elämä on stabiloitunut romahduksen jälkeisistä ajoista. Stille on kuitenkin rauhaton eikä osaa asettua aloilleen, sillä menneisyyden haamut ja pakomatkan kärsimykset eivät jätä häntä rauhaan.
Juoni käynnistyy, kun Egalecosta lähtee retkikunta toisella mantereella sijaitsevaan turvapaikkaan, josta on tullut avunpyyntö. Siellä tulijat huomaavat, että asiat eivät ole yhtä hyvällä tolalla kuin Egalecossa, vaan turvapaikassa vallitsee vahvimman oikeus ja elantoa riivitään kituvasta maasta.
Kirjassa seurataan Stillen ajatuksia tiiviisti ja aluksi ajatuksenvirtaa seuraaminen tuntui sekavalta ja tylsältäkin. Pian huomasin kuitenkin alkavani välittää henkilöistä ja heidän kohtalostaan. Erityisesti toivon ylläpitäminen ja muutoksen luominen vaikeissa tilanteissa kosketti.
Displaying 1 - 20 of 20 reviews