Download Full ebookname - Read Now at ebookname.

com

The Quick Python Book 4th Edition MEAP V01 Naomi

Ceder

https://ebookname.com/product/the-quick-python-book-4th-
edition-meap-v01-naomi-ceder/

OR CLICK BUTTON

DOWLOAD EBOOK

Discover More Ebook - Explore Now at ebookname.com

Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) available
Download now and explore formats that suit you...

Let s Talk Python MEAP V02 Pavel Anni

https://ebookname.com/product/let-s-talk-python-meap-v02-pavel-anni/

ebookname.com

Programming Python 4th Edition Mark Lutz

https://ebookname.com/product/programming-python-4th-edition-mark-
lutz/

ebookname.com

Learning Python 4th edition Mark Lutz

https://ebookname.com/product/learning-python-4th-edition-mark-lutz/

ebookname.com

To Embroider the Ground with Prayer 1st Edition Teresa J.

Scollon

https://ebookname.com/product/to-embroider-the-ground-with-prayer-1st-
edition-teresa-j-scollon/

ebookname.com
Lang Sentence Skls G6 Warrihndbk 2008 Warriner E

https://ebookname.com/product/lang-sentence-
skls-g6-warrihndbk-2008-warriner-e/

ebookname.com

The Samurai Invasion of Korea 1592 98 Stephen Turnbull

https://ebookname.com/product/the-samurai-invasion-of-
korea-1592-98-stephen-turnbull/

ebookname.com

Molecular Modeling in Heavy Hydrocarbon Conversions

Chemical Industries A Series of Reference Books and
Textbooks 1st Edition Michael T. Klein
https://ebookname.com/product/molecular-modeling-in-heavy-hydrocarbon-
conversions-chemical-industries-a-series-of-reference-books-and-
textbooks-1st-edition-michael-t-klein/
ebookname.com

Complete Solution Manual for Single Variable Calculus 6th

Edition James Stewart

https://ebookname.com/product/complete-solution-manual-for-single-
variable-calculus-6th-edition-james-stewart/

ebookname.com

The Bronze Horseman Paullina Simons

https://ebookname.com/product/the-bronze-horseman-paullina-simons/

ebookname.com
Green Building with Concrete Sustainable Design and
Construction 1st Edition Gajanan M. Sabnis

https://ebookname.com/product/green-building-with-concrete-
sustainable-design-and-construction-1st-edition-gajanan-m-sabnis/

ebookname.com
The Quick Python Book, Fourth Edition
1. welcome
2. 1_About_Python
3. 2_Getting_started
4. 3_The_Quick_Python_overview
5. 4_The_absolute_basics
6. 5_Lists,_tuples,_and_sets
7. 6_Strings
8. 7_Dictionaries
9. 8_Control_flow
welcome
Thank you for purchasing the MEAP for The Quick Python Book, 4th edition.
To get the most benefit from this book, you’ll want to have some established
skills in programming, either in Python or in another programming language
like Java, C++, Ruby, Javascript, or something similar. Since this book
assumes an understanding of common data types and flow control structures,
experience with only HTML or SQL may not be a good fit.

The first edition of this book was written over 25 years ago, so it has stood
the test of time. Over that time Python has evolved enormously from the
version 1.5 of the first edition. When I took over as author of the 2nd edition,
covering Python 3.1, I was stunned at how many details had changed, even
while the overall feel of Python had stayed the same. While the changes in
the third edition (for Python 3.6) and this edition (Python 3.13) have been
more manageable, Python has continued to develop, with the addition of new
control structures, libraries, and more.

In addition to the changes in the language, we have also worked to improve

the format of the book itself, adding quick check questions to test your
knowledge, chapter labs and a case study to help consolidate your learning,
and in this edition, a critical discussion of how to use and evaluate AI code
generation as part of the labs and case study.

Finally, the way one uses Python has evolved, and one of the most popular
environments for using Python has become the Jupyter notebook, which
combines text and code in a browser based interface, which makes using
Python much easier, particularly for data exploration. Since Jupyter can be
served via the web, various services can support it, and for this edition we
have shared the the source code (with a couple of exceptions) as Jupyter
notebooks hosted in a Github repository. Those notebooks can be opened in
Colaboratory, Google’s Jupyter based service, with a single click from the
file in the repository. Of course one can still use the tried and true Python
shell as well as sophisticated new IDE’s like Visual Studio Code.
All of this means that while Python has been around over 30 years, and The
Quick Python Book for 25, in this edition we have combined the experience
and feedback from past editions with the latest features of Python and current
tools and presentation.

We also would love your feedback, questions, and comments in liveBook

discussion forum to help us make this edition the best one in 25 years. As
they say, if you see something, say something.

Finally, to both new readers and old friends of The Quick Python Book, thank
you so much for checking out this MEAP edition.

—Naomi Ceder

In this book

welcome 1 About Python 2 Getting started 3 The Quick Python overview 4

The absolute basics 5 Lists, tuples, and sets 6 Strings 7 Dictionaries 8 Control
flow
1 About Python
This chapter covers
Why use Python?
What Python does well
What Python is improving

This book is intended to help people get a solid general understanding of

Python as quickly as possible, avoiding getting bogged down in advanced
topics, but covering the essentials to write and read Python code. In
particular, this book is intended for people are coming to Python from other
languages and those who know a bit of Python are looking to level up their
skills as Python continues to gain popularity, particularly in areas like data
science, machine learning, and the sciences. While no prior knowledge of
Python is needed, some knowledge and experience with programming is
necessary to get the most out of this book.

After introducing Python and offering some advice on getting started with a
Python environment, there is a quick summary of Python’s syntax, followed
by chapters that build from the built-in data types up through creating
functions, classes, and packages, as well as some more advanced features and
a case study in handling data.

With the rise of AI tools based on Large Language Models (LLM’s) it is now
possible to generate increasing amounts of usable code if (and it’s a big “if”)
one has enough knowledge of coding to guide the process intelligently. While
this book is not a tutorial on AI and its use in code generation, in the coding
problems posed at the end of each chapter starting with chapter 5, there will
also be examples of AI responses to the same questions along with a brief
discussion of what the AI got right (and wrong). This will help build an
understanding of how to approach using AI tools to generate code that
actually works.

Read the rest of this chapter if you want to know how Python compares to
other languages and its place in the grand scheme of things. If you are
interested in the AI tools this book refers to, check out the end of chapter 2
for a bit about those. Skip ahead—go straight to chapter 3—if you already
have Python installed and want to start learning Python right away. The
information in this chapter is a valid part of this book—but it’s not absolutely
necessary for programming with Python.

1.1 Why should I use Python?

Hundreds of programming languages are available today, from mature
languages like C and C++, to newer entries like Rust, Go, and C#, to
enterprise juggernauts like Java, to the more web-oriented JavaScript and
Typescript. This abundance of choice makes choosing a programming
language difficult. Although no one language is the right choice for every
possible situation, I think that Python is a good choice for a large number of
programming problems, and it’s also a good choice if you’re learning to
program. Millions of programmers around the world use Python, and the
number grows every year.

Python continues to attract new users for a variety of reasons. It’s a true
cross-platform language, running equally well on Windows, Linux/UNIX,
and Macintosh platforms, as well as others, ranging from supercomputers to
cell phones. It can be used to develop small applications and rapid
prototypes, but it scales well to permit development of large programs. It
comes with a powerful and easy-to-use graphical user interface (GUI) toolkit,
web programming libraries, and more. Python has also become a vital tool
for scientific computing and for data science, machine learning, and work
with artificial intelligence. And it’s free.

1.2 What Python does well

Python is a modern programming language developed by Guido van Rossum
in the 1990s (and named after a famous comedic troupe). Although Python
isn’t perfect for every application, its strengths make it a good choice for
many situations.
1.2.1 Python is easy to use

Programmers familiar with traditional languages will find it easy to learn

Python. All of the familiar constructs—loops, conditional statements, arrays,
and so forth—are included, but many are easier to use in Python. Here are a
few of the reasons why:

Types are associated with objects, not variables. A variable can be

assigned a value of any type, and a list can contain objects of many
types. This also means that type casting usually isn’t necessary and that
your code isn’t locked into the straitjacket of predeclared types. But
while types are not required for variables, Python does allow type hints
that allow developers to check that their code is consistent in the type of
object used for parameters, return values, etc.
Python typically operates at a much higher level of abstraction. This is
partly the result of the way the language is built and partly the result of
an extensive standard code library that comes with the Python
distribution. A program to download a web page can be written in two
or three lines!
Syntax rules are very simple. Although becoming an expert Pythonista
takes time and effort, even beginners can absorb enough Python syntax
to write useful code quickly.

Python is well suited for rapid application development. It isn’t unusual for
coding an application in Python to take one-fifth the time it would in C or
Java and to take as little as one-fifth the number of lines of the equivalent C
program. This depends on the particular application, of course; for a
numerical algorithm performing mostly integer arithmetic in for loops, there
would be much less of a productivity gain. For the average application, the
productivity gain can be significant.

1.2.2 Python is expressive

Python is a very expressive language. Expressive in this context means that a

single line of Python code can do more than a single line of code in most
other languages. The advantages of a more expressive language are obvious:
The fewer lines of code you have to write, the faster you can complete the
project. The fewer lines of code there are, the easier the program will be to
maintain and debug.

To get an idea of how Python’s expressiveness can simplify code, consider

swapping the values of two variables, var1 and var2. In a language like Java,
this requires three lines of code and an extra variable:
int temp = var1;
var1 = var2;
var2 = temp;

The variable temp is needed to save the value of var1 when var2 is put into
it, and then that saved value is put into var2. The process isn’t terribly
complex, but reading those three lines and understanding that a swap has
taken place takes a certain amount of overhead, even for experienced coders.

By contrast, Python lets you make the same swap in one line and in a way
that makes it obvious that a swap of values has occurred:
var2, var1 = var1, var2

Of course, this is a very simple example, but you find the same advantages
throughout the language.

1.2.3 Python is readable

Another advantage of Python is that it’s easy to read. You might think that a
programming language needs to be read only by a computer, but humans
have to read your code as well: whoever debugs your code (quite possibly
you), whoever maintains your code (could be you again), and whoever might
want to modify your code in the future. In all of those situations, the easier
the code is to read and understand, the better it is.

The easier code is to understand, the easier it is to debug, maintain, and

modify. Python’s main advantage in this department is its use of indentation.
Unlike most languages, Python insists that blocks of code be indented.
Although this strikes some people as odd, it has the benefit that your code is
always formatted in a very easy-to-read style.
Following are two short programs, one written in Perl and one in Python.
Both take two equal-size lists of numbers and return the pairwise sum of
those lists. I think the Python code is more readable than the Perl code; it’s
visually cleaner and contains fewer inscrutable symbols:
# Perl version.
sub pairwise_sum {
my($arg1, $arg2) = @_;
my @result;
for(0 .. $#$arg1) {
push(@result, $arg1->[$_] + $arg2->[$_]);
}
return(\@result);
}

# Python version.
def pairwise_sum(list1, list2):
result = []
for i in range(len(list1)):
result.append(list1[i] + list2[i])
return result

Both pieces of code do the same thing, but the Python code wins in terms of
readability. (There are other ways to do this in Perl, of course, some of which
are much more concise—but in my opinion harder to read—than the one
shown.)

1.2.4 Python is complete—“batteries included”

Another advantage of Python is its “batteries included” philosophy when it

comes to libraries. The idea is that when you install Python, you should have
everything you need to do real work without the need to install additional
libraries. This is why the Python standard library comes with modules for
handling email, web pages, databases, operating-system calls, GUI
development, and more.

For example, with Python, you can write a web server to share the files in a
directory with just two lines of code:
import http.server
http.server.test(HandlerClass=http.server.SimpleHTTPRequestHandler)
There’s no need to install libraries to handle network connections and HTTP;
it’s already in Python, right out of the box.

1.2.5 Python has a rich ecosystem of third party libraries

While Python is “batteries included”, there are still many situations where
one needs to go beyond even a well-stocked standard library - a specialized
task, a new data format, more complex applications, and so on. Here Python
has really come to the forefront over the past decade. In many areas, from
web applications and APIs to data handling and visualization, to machine
learning and data science and more, Python has one of the richest ecosystems
of packages, libraries, and frameworks of any current language. It’s very
unlikely that you’ll find yourself in a situation where there are no Python
packages to meet your needs.

1.2.6 Python is cross-platform

Python is also an excellent cross-platform language. Python runs on many
platforms: Windows, Mac, Linux, UNIX, and so on. Because it’s interpreted,
the same code can run on any platform that has a Python interpreter, and
almost all current platforms have one. There are even versions of Python that
run on Java (Jython), .NET (IronPython), and microcontrollers (MicroPython
and CircuitPython), giving you even more possible platforms that run Python.

1.2.7 Python is free

Python is also free. Python was originally, and continues to be, developed
under the open-source model, and it’s freely available. You can download
and install practically any version of Python and use it to develop software
for commercial or personal applications, and you don’t need to pay a dime.

Although attitudes are changing, some people are still leery of free software
because of concerns about a lack of support, fearing that they lack the clout
of paying customers. But Python is used by many established companies as a
key part of their business; Google, Rackspace, Industrial Light & Magic, and
Honeywell are just a few examples. These companies and many others know
Python for what it is: a very stable, reliable, and well-supported product with
an active and knowledgeable user community. You’ll get an answer to even
the most difficult Python question more quickly in various Python internet
forums than you will on most tech-support phone lines, and the Python
answer will be free and correct.

Python and open-source software

Not only is Python free of cost, but also, its source code is freely available,
and you’re free to modify, improve, and extend it if you want. Because the
source code is freely available, you have the ability to go in yourself and
change it (or to hire someone to go in and do so for you). You rarely have
this option at any reasonable cost with proprietary software.

If this is your first foray into the world of open-source software, you should
understand that you’re not only free to use and modify Python, but also able
(and encouraged) to contribute to it and improve it. Depending on your
circumstances, interests, and skills, those contributions might be financial, as
in a donation to the Python Software Foundation (PSF), or they may involve
participating in one of the special interest groups (SIGs), testing and giving
feedback on releases of the Python core or one of the auxiliary modules, or
contributing some of what you or your company develops back to the
community. The level of contribution (if any) is, of course, up to you; but if
you’re able to give back, definitely consider doing so. Something of
significant value is being created here, and you have an opportunity to add to
it.

Python has a lot going for it: expressiveness, readability, rich included
libraries, and cross-platform capabilities. Also, it’s open source. What’s the
catch?

1.3 What Python is improving

Although Python has many advantages, no language can do everything, so
Python isn’t the perfect solution for all your needs. While Python is
improving in all of the following areas, to decide whether it is the right
language for your situation, you also need to consider these areas where
Python doesn’t do as well.
1.3.1 Python is getting faster

A possible drawback with Python is its speed of execution. It isn’t a fully

compiled language. Instead, it’s first compiled to an internal bytecode form,
which is then executed by a Python interpreter. There are some tasks, such as
string parsing using regular expressions, for which Python has efficient
implementations and is as fast as, or faster than, any C program you’re likely
to write. Nevertheless, most of the time, using Python results in slower
programs than in a language like C. But you should keep this in perspective.
Modern computers have so much computing power that for the vast majority
of applications, the speed of the program isn’t as important as the speed of
development, and Python programs can typically be written much more
quickly. In addition, it’s easy to extend Python with modules written in C or
C++, which can be used to run the CPU-intensive portions of a program.

Python’s core developers are also hard at work in creating new versions of
Python that are more efficient, load and run faster, and take better advantage
of multiple processor cores. This work has already yielded significant
improvements in performance, and the work will continue in the future, so if
you have a performance critical application, you may want to consider
carefully if Python will do the job, but you don’t need to write it off
immediately.

1.3.2 Python doesn’t enforce variable types at compile time

Unlike in some languages, Python’s variables don’t work like containers;

instead, they’re more like labels that refer to various objects: integers, strings,
class instances, whatever. That means that although those objects themselves
have types, the variables referring to them aren’t bound to that particular
type. It’s possible (if not necessarily desirable) to use the variable x to refer to
a string in one line and an integer in another (Note: output of the code is in
bold):
x = "2"
x

'2' #A
x = int(x)
x

2 #B

The fact that Python associates types with objects and not with variables
means that the interpreter doesn’t help you catch variable type mismatches. If
you intend a variable count to hold an integer, Python won’t complain if you
assign the string "two" to it. Traditional coders count this as a disadvantage,
because you lose an additional free check on your code.

In response to this concern Python has added syntax and tools to allow coders
to specify the desired type of the object a variable refers to, as well as
function parameters and return values and the like. With these type hints, as
they are called, various tools can flag any inconsistencies in the types of
objects before runtime. In smaller programs type errors\ usually aren’t hard to
find and fix even without type hints, and in any case Python’s testing features
makes avoiding type errors manageable. Many Python programmers feel that
the flexibility of dynamic typing more than outweighs any advantage
mandatory variable typing might offer.

1.3.3 Python is improving mobile support

In the past decade the numbers and types of mobile devices have exploded,
and smartphones, tablets, phablets, Chromebooks, and more are everywhere,
running on a variety of operating systems. Python isn’t a strong player in this
space, but various projects are working on the issue, developing toolkits and
frameworks that allow writing apps for both IOS and Android platforms. This
situation is improving, but at this writing using Python to write and distribute
commercial apps is a bit of a pain.

1.3.4 Python is improving support for multiple processors

Multiple-core processors are everywhere now, producing significant
increases in performance in many situations. However, the standard
implementation of Python isn’t designed to use multiple cores, due to a
feature called the global interpreter lock (GIL). As mentioned above when
talking about speed, Python’s development team is currently working on
ways to make Python work more seamlessly and efficiently with multiple
processor cores. We will discuss such features in the advanced features
section of this book, and the development of multi-core Python will continue
over the next several years.

1.4 Summary
Python is a modern, high-level language with dynamic typing and
simple, consistent syntax and semantics.
Python is multiplatform, highly modular, and suited for both rapid
development and large-scale programming.
It’s reasonably fast and can be easily extended with C or C++ modules
for higher speeds.
Python has built-in advanced features such as persistent object storage,
advanced hash tables, expandable class syntax, and universal
comparison functions.
Python includes a wide range of libraries such as numeric processing,
image manipulation, user interfaces, and web scripting.
It’s supported by a dynamic Python community.
2 Getting started
This chapter covers
Available Python options
Getting started with Colaboratory
Accessing the Github repository for this book
Writing a simple program and handling errors
Using the help() and dir() functions
AI tools for generating Python code

This chapter gives you a quick survey of the many options for installing and
using Python and guides you through getting up and running with Google
Colaboratory, a web hosted Python environment. Combined with the code for
each chapter, available in a Github repository at
https://github.com/nceder/qpb4e, Colaboratory is one of the quickest and
easiest ways to get up and running with Python so that you can test out the
code examples in the text and work through the labs and exercises throughout
the book.

2.1 Paradox of choice - which Python?

As Python has matured, particularly over the past ten years, the number of
options for running Python has exploded. After a brief survey of the versions,
sources, devices, environments, and tools in the Python ecosystem, we’ll look
at our recommended solution, Google Colaboratory and how to use it to run
the sample code snippets in this book and to write the code for the lab
exercises in most of the chapters.

2.1.1 Python versions

For many years Python had a somewhat variable release cycle, with new
versions of Python being released when the core developers felt there were
enough new features to be worth it. From Python 3.1 in 2009 to 3.8 in 2018
new versions were released roughly every 18 months. As Python’s popularity
continued to grow, a quicker and more regular cadence for new releases
became the goal. So, beginning with version 3.9 the decision was made
(recorded in PEP 602 – Annual Release Cycle for Python) to move to an
annual release cycle, with a release every October.

The current release schedule for Python means that after the October, 2024
release of version 3.13, version 3.14 will come out in October, 2025, and so
on. At this writing, Python 3.12 is the most current version, and 3.13 is being
readied for release in a few months. Since the features of 3.13 have already
been frozen, we have included the new features of 3.13 and we have tested
the code on both 3.12 and the beta of 3.13.

Choosing a Python version

Having a new version of Python come out every year is a good thing for
releasing new features, but it’s not always the most convenient thing for
anyone who needs to test and deploy a new version of the language. Because
of this, versions of Python are officially supported for a total of 5 years - the
first 2 years with full releases, and then 3 years with source code only
releases of security fixes.

While it’s usually preferable to have the latest version, any supported version
(3.9 or later as of this writing) should be fine to use with this book. If you
have an earlier version, there will be a few new features that you won’t have,
but you can still do a lot of work without upgrading.

2.1.2 Sources of Python

The classic way to get Python is from the source, downloading and installing
a version from the Python Sofware Foundation’s web site at
https://www.python.org/downloads/. There you can find installers for several
operating systems and platforms, and versions going back to the very
beginnings of Python over 30 years ago. It’s possible, however, that the exact
version you need or want isn’t on python.org. You can also get a data science
oriented distribution of Python from Anaconda at
https://www.anaconda.com/download/, or you may be able to use the app
store or package manager of you operating system to install Python. If you
are into the technical details, you can also fork the source code repository on
Github and download and compile the source yourself. The choice depends
on your preferences and your situation, and since the solution we recommend
doesn’t require a local install, you can wait to make that decision until you
know Python a bit better.

2.1.3 Devices, platforms, and operating systems

You can run Python on a wide variety of devices and on many operating
systems. While in the early days, a server or desktop computer was the norm,
today Python runs on many processors, from embedded devices and single
board computers to phones and tablets, to chromebooks, laptops, and
desktops, to virtual machines and containers, to server clusters, and so on.
While the most common implementation of Python is based on the C
language, there are versions that run on Java, in the browser based on
WASM, or even in applications like Excel.

2.1.4 Environments and tools

There are also a number of ways that you can run and develop code in
Python. It’s possible to run the Python interpreter from a command line and
interact using either the built in shell or an enhanced shell like ipython and to
write code in the text editor of your choice. You can also use education-
oriented IDE’s like IDLE (provided with Python), Mu, or Thonny, or you can
opt for more advanced Python IDE’s like VSCode, Wingware, or PyCharm.
Of course, in all of those categories there are too many other fine options to
list.

Another option for using and writing Python combines features of the ipython
shell with a web interface and is called Jupyter. Jupyter runs on a server and
is accessed via browser, and its web interface allows you combine text
(formatted using Markdown) with cells for executing code in a “notebook.”
The combination has proved to be so useful that Jupyter notebooks are
increasingly popular for teaching, data exploration and data science, AI
experimentation, and many other uses. While you can run your own Jupyter
server locally, it’s even more convenient to use a server hosted in the cloud,
which brings us to our recommendation for this book.

2.2 Colaboratory - Jupyter notebooks in the cloud

As mentioned at the beginning of this chapter, for this book I recommend
using Jupyter notebooks, specifically the hosted version of Jupyter from
Google, Colaboratory. Using Colaboratory means that you don’t need to
worry about installing (or updating) Python, and you can take advantage of
Jupyter’s friendly interface, which is becoming increasingly popular,
particularly for data science.

Another advantage of Colaboratory is that you can launch a session with one
of the code notebooks from this book’s source repository on Github with a
single click, and you can access it on virtually any device that has a modern
web browser.

For that reason, in this book we’ll present sample code and problem solutions
in Jupyter notebooks. Of course, the code will still work in other
environments, and we’ll provide text files of the code as well, but unless
stated otherwise, you can assume that the code presented is in notebook form.

2.2.1 Getting the source notebooks

The simplest way to get started with Colaboratory and this book is by
accessing a notebook in the Github repository. If you are not familiar with
Github, it’s a very popular online version control service based on the version
control tool git. To access the notebooks in the repository you don’t need to
know how to use git, nor do you need to have an account on Github, just
following the links below will get you started.

You can find the Github repository at

https://github.com/nceder/qpb4e/tree/main and the notebooks for each
chapter are in separate directories inside the code directory. To get started,
let’s find and open the notebook for chapter 2 (this chapter). If you look in
the Chapter 02 directory, you will find a notebook file called
Chapter_02.ipynb (direct link at
https://github.com/nceder/qpb4e/blob/main/code/Chapter%2002/Chapter_02.ipynb
Figure 2.1 Github repository, showing Chapter_02 notebook.

2.2.2 Getting started with Colaboratory

If you click on the Chapter_02.ipynb file, you can view its contents using
Github’s viewer, and at the top of the page you should also see a link to
“Open in Colab.”

Figure 2.2 Chapter_02.ipynb notebook viewed in Github.

If you click that link it will open that notebook in a Colaboratory session
where you can edit, run, and experiment with the code.

Figure 2.3 Chapter_02.ipynb notebook open in Colaboratory.

As with Github, you don’t need a Google account to access Colaboratory, but
to run code and use all of the features, including the ability to save sessions
and files, logging in with a Google account is required.

Logging into colaboratory first

You can also access Colaboratory directly by using your browser to open
https://colab.research.google.com/. This will open Colaboratory with a
“Welcome to Colaboratory” notebook that explains some of the platform’s
features. If you are unfamiliar with Jupyter notebooks, there are some links at
the bottom of this notebook to other notebooks that explain how
Colaboratory’s version of Jupyter notebooks work. If you find yourself a bit
confused at first, those resources can help.

Figure 2.4 Opening Colaboratory

To open a file for this book you would select the File menu under Welcome
to Colaboratory at the upper left of the window and select the Open notebook
option. To illustrate how it works, again let’s look at the notebook for this
chapter, chapter 2.

Enter https://github.com/nceder/qpb4e where it asks for a Github URL and

hit the search icon at the end of the line. (Screenshot) The paths to all of the
notebooks will appear below and you should then click on code/Chapter
02/Chapter_02.ipynb, to open the notebook for chapter 2.

Figure 2.5 Opening a notebook from the Github repository.

2.2.3 Colaboratory’s Python version
The good news about using Colaboratory is that you don’t have to worry
about installing and maintaining a Python environment, and the Jupyter
notebooks are accessible from almost any device with a standard web
browser. One minor downside of using Colaboratory is that the version of
Python that it runs is may be a few months behind the latest version, which
means that a few of the very newest features of Python may not be available.
However, Colaboratory’s ease of access and use far outweighs this slight
drawback.

2.3 Writing and running code in Colaboratory

A Jupyter notebook consists of two types of cells, text cells and code cells.
The text cells are meant to contain text, which can be formatted using the
Markdown text formatting language. If you double-click on a text cell or
right-click and select “Edit” the cell will be opened in edit mode and the text
and formatting can be changed. To save the changes and go back to text
mode, you can use either Control-Enter or you can right click the cell and
choose “Select”. Any changes you make to the source notebooks will not be
changed in the Github repository, nor will they be saved in Colaboratory
unless you are logged in with a Google account.

The code cells are for code that can be executed and are always in edit mode.
To execute the code, you can either use Control-Enter or you can right click
on the cell and click on “Run the focused cell.” You can also click on the
little triangle in a circle that appears to the left of the cell when you hover
your mouse over the cell. If there is any output from the execution of the
code, it will appear in the area immediately below the cell. We’ll see how all
of this works as we run our first bit of code below.

2.3.1 Hello, world

Let’s start with the traditional “Hello, World” program, which is a one-liner
in Python:
print("Hello, World") #A

Hello, World #B

Here, the code for the print() function, along with the string "Hello, world"
as its parameter, has already been entered into the first code cell of the
chapter 2 notebook. To run it, as mentioned above, you can use Control-
Enter, and the output, “Hello, World” will be printed below the cell. If you
are new to Jupyter notebooks (or to Python), feel free to experiment a bit with
the print function or other commands in this code cell.

Note that throughout this book, we will show the code that is entered into a
code cell in Jupyter (or a Python shell prompt in some other environment)
using a normal weight monospace font, and the output as a monospace bold
font. For comparison, the code and output above should look something like
this in Colaboratory.

Figure 2.6 Text cells, code cell, and output.

2.3.2 Dealing with errors in Jupyter

Errors are something all coders have to deal with, in virtually every piece of
code we write. If there is an error while running code in a code cell, Jupyter
prints Python’s error message below the cell where the output would go.
Code error messages have been famously difficult to understand, but the
latest versions of Python have improved the clarity and usefulness of error
messages.
# this cell will raise a syntax error
print("Hello, World!" #A

File "<ipython-input-3-0d1705def0fc>", line 2

print("Hello, World!" #B
^ #C
SyntaxError: incomplete input #D

In this case, the code deliberately has a syntax error - the closing parenthesis
has been omitted. Python reports the message and the line where it occurs,
then puts a caret (^) under the error’s location in the line, and finally names
the problem, “incomplete input”.

A nice feature of Colaboratory is that below the Python error message it may
offer an option to attempt to fix the error automatically, with a “Next steps:”
section and a “Fix error” button. In this case clicking on the “Fix error”
button will enter the fix in the code cell above, and allow the user to either
accept or reject it.

Figure 2.7 Error with Fix error option.

Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
kursaillen ilmoittikin, että hän ei muka aluksi »tahtonut ollenkaan
suostua esitelmöimään» (minkä vuoksi hänen nyt piti sekin
ilmoittaa?). »On nähkääs olemassa säkeitä, jotka laulautuvat
sydämestä esille, säkeitä sellaisia, joita ei edes voi sanoin ilmaista,
niin että sellaista ei voi mitenkään esittää yleisölle (miksikä hän
sitten kiiruhti sitä esittämään?); mutta koska minua on niin kovin
pyydetty, niin suostun esittämään runoni, ja koska kaiken lisäksi aion
ikuisiksi ajoiksi jättää kynäni ja olen vannonut, etten enää koskaan
kirjoita mitään, olen sen vuoksi nyt kirjoittanut tämän viimeisen
teokseni; ja koska olen vannonut, etten enää koskaan esiinny
yleisölle, niin olkoon menneeksi, pidän tämän viimeisen esitelmäni
yleisölle», j.n.e. j.n.e. yhä samaan tapaan. Mutta tämäkään ei vielä
olisi ollut mitään, sillä kukapa ei tuntisi, kuinka tärkeitä tekijälle ovat
alkulauseet. Mutta kuitenkin on mainittava, että yleisöömme, joka oli
niin kovin vähän sivistynyt ja niin helposti ärtyvä, tämä ei voinut olla
tekemättä vaikutustansa. Eikö olisi ollut paljon parempaa lukea jokin
pienen pieni kertomus, pikkuruikkuinen novelli, sellainen, jonka
tapaisia hän oli ennenkin lukenut, — tosin hyvin mahtailevan
teeskentelevästi mutta kuitenkin sangen hauskasti. Jos hän olisi
tehnyt näin, kaikki olisi ollut pelastettu. Niin, mutta nyt tapahtui
jotakin aivan toista. Alkoi oikea nuhdesaarna. Hyvä Jumala, mitä
kaikkea se sisälsikään! Uskallan väittää, että se olisi saattanut
pääkaupunginkin yleisön ymmälle, puhumattakaan sitten
meikäläisestä. Koettakaa nyt kuvitella: kaksi painoarkillista mitä
teeskentelevintä ja hyödyttömintä lörpöttelyä, ja kaiken lisäksi tämä
herra esitti sen vielä ylhäisen alentuvasti, aivan kuin armosta, niin
että se suorastaan loukkasi meidän yleisöämme. Aiheena oli… kuka
siitä aiheesta oikein sai selvän? Se oli jonkinlaista tilintekoa joistakin
vaikutelmista, jonkinlaisista muistoista. Mutta mitä ja mistä, —
kukapa sen ymmärsi. Vaikka meidän kuvernementtimme kaikki
viisaat otsat olisivat vetäytyneet kurttuun esitelmän ensimmäisen
puoliskon aikana, niin he eivät sittenkään olisi ymmärtäneet siitä
yhtään mitään, niin että toista puolta esitelmästä kuunneltiin vain
kohteliaisuudesta. On totta, että siinä puhuttiin hyvin paljon
rakkaudesta, neron rakkaudesta erästä naishenkilöä kohtaan, mutta
täytyy tunnustaa, että tämä oli jo hieman mautonta. Minun
mielestäni tuon pullean nerokkaan kirjailijan oli hieman sopimatonta
laverrella ensi suudelmasta… Ja mikä pahinta, nämä suudelmat eivät
tapahtuneet ollenkaan siten, kuin on tapana koko muun ihmiskunnan
elämässä. Välttämättä kasvoi aina ympärillä kiusteri (välttämättä
juuri kiusteria tai jokin muu heinäkasvi, jota tavallinen ihminen ei
tuntenut muuten kuin hakemalla sen nimen kasviopista). Sitä paitsi
taivaalla oli välttämättä jokin violetti vivahdus, jota tietenkään ei
kukaan kuolevaisista ollut koskaan huomannut, tai jos oli sen
huomannutkin, niin ei ollut ainakaan kiinnittänyt siihen sen enempää
huomiota, mutta kas, »minäpä sen näin ja kuvaan teille hölmöille
sitä aivan kuin se minusta olisi jokin aivan tavallinen asia». Puu,
jonka alle tämä mielenkiintoinen pari sitten istuutui, oli välttämättä
aina oranssinvärinen. Näin he istuivat aina jossakin Saksassa.
Samassa he näkevät Poppean tai Cassiuksen taistelun aattona, ja
molempien heidän lävitsensä käyvät ihastuksen kylmät väreet. Joku
merenneito vikisee pensaikossa. Gluck alkaa yht'äkkiä soittaa
kaislikossa viulua. Kappale, jota hän soittaa, on nimeltään en toutes
lettres, mutta sitä ei kukaan tunne, vaan siitäkin on otettava selvä
musiikkisanakirjasta. Sillä aikaa sumu on noussut, noussut niin
pehmeänä ja pyöreänä, että se näyttää enemmän pielusten
miljoonajoukolta kuin sumulta. Yht'äkkiä kaikki on tipo tiessään, ja
kuuluisa nero taivaltaa talvella lumirännässä Volgan poikki. Kahden
ja puolen sivun verran kuvataan tienviittoja, mutta sittenkin nero
osuu avantoon. Nero hukkuu, — mutta luuletteko tosiaankin, että
hän hukkuu? Ei pienintä aikomustakaan sellaiseen! Kaikki tämä
tarvitaan vain sen vuoksi, että hän hukkumaisillaan ollessaan ja kun
hän on vetämäisillään vettä henkeensä, yht'äkkiä huomaisi pienen
jääkappaleen, pikkuruikkuisen, herneen kokoisen, mutta puhtaan ja
läpikuultavan »kuten jäätyneen kyynelen», ja tässä jäänsirussa
kuvastuu Saksan taivas, ja sen sateenkaaren väreissä kimalteleva
hohto muistuttaa hänelle sitä samaista kyyneltä, joka — »muistatko,
miten se vieri silmästäni silloin, kun me istuimme jalokiville
välkähtelevän puun alla ja sinä huudahdit riemuisasti: 'Rikosta ei ole
olemassa!!!' — 'Niin, mutta', — vastasin kyynelissäni, — 'mutta jos
niin on, niin eihän silloin ole olemassa vanhurskaitakaan'. Me
aloimme ääneen itkeä kumpikin ja erosimme ainiaksi.» — Naisen tie
vei jonnekin meren rannoille ja miehen luoliin. Ja niin tuo mies
vaipuu yhä syvemmälle maan sydämeen, elää kolme vuotta
Suharevon tornin luona Moskovassa, ja yht'äkkiä aivan maan
uumenissa, luolassa, hän näkee lamppusen ja lamppusen ääressä
luolapyhimyksen. Luolapyhimys on vaipunut rukoukseen. Nero
kumartuu pienen pienen ristikkoikkunan puoleen ja kuulee yht'äkkiä
huokauksen. Te kai arvelette luolapyhimyksen huokailevan? Mitä
vielä, mitä liikuttaisi häntä luolapyhimys. E-ei, e-ei, tämä huokaus
muistuttaa hänelle yksinkertaisesti hänen lemmittynsä ensimmäistä
huokausta kolmekymmentäseitsemän vuotta sitten, jolloin,
»muistatko, miten me Saksassa istuimme agaatti-puun alla ja sinä
kuiskasit minulle: 'miksi rakastaisimme? katso, ympärillämme kasvaa
keltakukkia, ja minä rakastan, mutta kun nuo keltakukat lakkaavat
kukkimasta, niin en enää rakasta'». Mutta tällöin sumu alkaa taas
tihetä, ilmestyy Hoffmann, merenneito viheltää jonkin Chopinin
kappaleen, ja yht'äkkiä sumusta ilmestyy laakeriseppel kulmillaan ja
Rooma taustanaan Ancus Marcius. »Tunsimme ruumiissamme
ihastuksen väreitä ja erosimme ainiaksi» j.n.e., j.n.e. Sanalla sanoen,
en osaa ehkä kertoa kaikkea aivan sanalleen, sillä sellaiseen minulla
ei ole kykyä, mutta koko tämän lörpöttelyn ydin ainakin oli tämä. Ja
miksi kaikilla meikäläisillä järkikuuluisuuksilla pitääkin olla tuollainen
häpeällinen intohimo yleväotteisia mauttomuuksia kohtaan. Suuri
eurooppalainen filosofi, kuuluisa oppinut, keksijä, työn raskaan
raataja, marttyyri, — kaikki nämä työtätekevät ja raskautetut ovat
meikäläiselle venäläiselle nerolle vain jonkinlaisia keittiöpuolella
oleskelevia kokkeja. Hän on herra, ja noiden on lähestyttävä häntä
kokkipäähineineen vastaanottamaan määräyksiä. On totta, että hän
pilkkailee kopeana myös Venäjää, eikä mikään olekaan hänelle
mieluisampaa kuin Euroopan huomattavimpiin järkimiehiin vedoten
todistella, että Venäjä on tehnyt henkisen vararikon, mutta mitä
tulee häneen itseensä, — hän on tietenkin kaikkien noiden
eurooppalaisten kykyjen yläpuolella, ja he saavat tyytyä vain
olemaan aineistona, jota hän käyttää tekeleissään. Hän sieppaa
vieraan ajatuksen, punoo siihen oman antiteesinsa, ja, kas, tekele on
valmis. Rikos on olemassa, ja rikosta ei ole olemassa; totuutta ei ole,
vanhurskaita ei ole; siinä on ateismit, darwinismit, moskovalaiset
kirkonkellot, mutta voi, eihän hän itsekään enää usko Moskovan
kirkonkelloihin; Rooma, laakerit… mutta eihän hän usko
laakereihinkaan… Siinä on jotakin valtion hyväksymisen saanutta
byronilaista maailmantuska-kohtausta, Heinen irvistystä, jotakin
Petšorinista [päähenkilö »venäläisen Byronin», Lermontovin,
romaanissa »Aikamme sankari». Suom. huom.], ja niin se lähtee siitä
vierimään, juna on saanut lähtövihellyksensä… »Voitte muuten
kehua minua, kehukaa vain, pidän siitä kauheasti; minä sanon sen
vain näin meidän kesken, että jätän ainiaksi kynäni; odottakaahan,
kolmesataa eri kertaa ehditte vielä saada minusta kylläksenne, ette
jaksa lukeakaan kaikkea, mitä vielä aion kirjoittaa.»
 Onhan selvää, ettei tämä voinut loppua onnellisesti. Se vain oli
pahaksi, että kaikki alkoi hänestä itsestään. Kauan aikaa oli jo
kuulunut jalkojen töminää, niistämistä, yskintää ja kaikkea sitä, mitä
aina sattuu, kun esitelmätilaisuudessa kirjailija, olkoonpa hän sitten
kuka hyvänsä, rohkenee yrittää pitää yleisön huomiota vireillä. Mutta
nerokas kirjailija ei huomannut mitään tästä kaikesta. Hän vain sihisi
ja sähisi yleisöstä vähääkään välittämättä, niin että kaikki alkoivat jo
joutua hieman ymmälle. Yht'äkkiä takimmaisista riveistä kajahti
aivan yksinäinen mutta kova ääni:

— Herra Jumala, millaista roskaa!

Tämä oli luiskahtanut varmasti aivan vaistomaisesti, ja olen varma

siitä, ettei se ollut tarkoitettu mielenosoitukseksi. Ihminen oli vain
lopullisesti uupunut. Mutta herra Karmazinov keskeytti puheensa,
katsahti pilkallisesti yleisöön ja sanoa sähähti loukatun kamariherran
ryhdikkäin ilmein:

— Te olette kai, hyvä herrasväki, aika lailla minuun jo kyllästyneet.

Kas, tämäpä hänen erehdyksenä olikin. Hänen ei olisi pitänyt

aloittaa keskustelua. Kun hän tällä tavoin valmisti tilaisuuden
vastaukselle, niin sillä hän juuri teki mahdolliseksi sen, että roskaväki
sai puuttua puheeseen, vieläpä niin sanoakseni aivan laillisella
tavalla, mutta jos hän olisi osannut hillitä itsensä, niin olisivat nämä
vain niistelleet neniänsä jonkin aikaa ja kaikki olisi päättynyt siihen…
Mutta nähtävästi hän odotti kättentaputuksia vastaukseksi
kysymykseensä. Kättentaputuksia ei kuulunut, vaan päinvastoin
kaikki säikähtivät, painuivat entistäänkin pienemmiksi ja vaikenivat.

— Ette te ole koskaan nähnyt Ancus Marciusta, se on teillä vain

tyylikeino, — kajahti samassa ärtynyt ja jo aivan kipeytynyt ääni.
 — Aivan niin, — siihen yhtyi heti toinen; — nykyjään ei tunnusteta
enää aaveiden olemassaoloa, on vain luonnontiede. Ottakaa hieman
selvää luonnontieteistä.

— Hyvä herrasväki, kaikkein vähimmin olen odottanut tällaista, —

Karmazinov oli hyvin ihmeissään. Kuuluisa nero oli Karlsruhessa
ollessaan kokonaan unohtanut, millainen oli hänen isänmaansa.

— Meidän aikakaudellamme on häpeällistä puhua siitä, että koko

maailma on vain kolmen kalan varassa, — tirskutti muudan nuori
neitonen. — Te, Karmazinov, ette ole voinut käydä pyhimyksen luona
luolassa. Ja kuka puhuu nykyjään pyhimyksistä!

— Hyvä herrasväki, eniten ihmetyttää minua se, että te olette

ottanut tämän näin vakavasti´… muuten te olette aivan oikeassa…
minä jos kukaan annan arvoa reaaliselle totuudelle…

Vaikka hän yrittikin hymyillä pilkallisesti, niin hän oli kuitenkin

hyvin hämmästynyt. Hänen kasvoistaan kuvastui sangen selvästi.
»En minä ole sellainen, miksi te minua luulette, olenhan aivan samaa
mieltä kanssanne, kunhan e kehutte minua, kehukaa enemmän, niin
paljon kuin suinkin, pidän siitä hirveästi»…

— Hyvät naiset ja herrat, — hän huudahti lopulta jo aivan

loukkaantuneena, huomaan, että pieni runoelmaparkani on joutunut
väärään paikkaan. Luulenpa itsekin osuneeni väärään.

— Tarkkasi varikseen ja osui lehmään, — huudahti joku hölmö

suuriäänisesti, luultavasti joku juopunut, eikä häneen siis ollut syytä
kiinnittää vähintäkään huomiota. Samassa kajahti tosin myös hieman
epäkunnioittavaa naurua.
 — Lehmäänkö, niinkö te sanoitte, — Karmazinov tarttui löysään
sanaan. Hänen äänensä kävi yhä kimakammaksi. — Mitä tulee
variksiin ja lehmiin, niin sallinette minun niistä, hyvä herrasväki,
vaieta. Kunnioitan niin paljon kaikenlaatuista yleisöä, etten antaudu
sellaisiin vertailuihin, vaikkapa ne olisivat viattomiakin; mutta luulin
sentään…

— Parasta olisi, arvoisa herra, että ette enää tuohon tapaan… —

taas joku huudahti takimmaisilta riveiltä.

— Luulin vain, että jättäessäni kynäni ainiaksi ja hyvästellessäni

yleisöä minua kuultaisiin…

— Emme me, emme me, emme me halua kuunnella teitä, emme

halua, — nyt jo muutamat ensirivinkin istujat rohkenivat huudahtaa.

— Jatkakaa, jatkakaa! — kehoittivat kuitenkin muutamat

ihastuneet naisäänet, ja lopultakin ryöstäytyi kuuluville
kättentaputus, vaikka tosin sangen heikko ja vähän aikaa kestävä.
Karmazinov hymähti väkinäisesti ja nousi paikaltaan.

— Uskokaa pois, Karmazinov, että kaikkien meidän mielestä on

suorastaan suuri kunnianosoitus… — itse aatelismarsalkanrouvakaan
ei malttanut enää olla huomauttamatta.

— Herra Karmazinov, — kajahti samassa tuore, nuorekas ääni

aivan salin syvyydestä. Tämä ääni oli äsken vasta kaupunkiimme
saapuneen erään piirikuntamme koulun hyvin nuoren opettajan, joka
oli erinomaisen kelpo, hiljainen ja jalo nuori mies. Hän aivan
kohottautui paikaltaan. — Herra Karmazinov, jos minun osakseni olisi
tullut onni rakastua kuten tuo teidän kuvaamanne henkilö, niin en
tosiaankaan olisi tahtonut puhua rakkaudestani esitelmässä, joka on
aiottu esitettäväksi julkisesti yleisölle…

Hän aivan punastui.

— Hyvä herrasväki, — huudahti Karmazinov, — olen lopettanut.

Jääköön loppu sikseen, minä poistun. Mutta sallikaa minun sentään
lukea teille vielä kuusi loppusäettä:

— »Niin, lukija ystäväni, hyvästi!» hän alkoi lukea

käsikirjoituksesta istuutumatta enää nojatuoliin. — »Hyvästi lukijani.
Enpä edes pidä väliä siitä, eroammeko ystävinä, miksi häiritsisin
sinua? Moiti, voi, moiti minua, niin paljon kuin haluat, jos se kerran
tuottaa sinulle tyydytystä. Mutta parempi olisi, jos me unohtaisimme
toinen toisemme ikuisiksi ajoiksi. Ja vaikkapa kaikki te, lukijani,
olisitte niin ystävällisiä, että polvillenne laskeutuen ja itkien alkaisitte
pyytää minua: 'Kirjoita, voi, kirjoita meille, Karmazinov —
isänmaallesi, tuleville polville, laakeriseppeleiden nimessä', niin
silloinkin vastaisin teille, kiitettyäni tietysti ensin teitä kaikesta
ystävyydestänne: 'Ei tule siitä mitään, olemme jo aivan tarpeeksi
kiusanneet toinen toisiamme, rakkaat maanmieheni, merci! On jo
aika lähteä meidän eri suuntiin! Merci, merci, merci'.»

Karmazinov kumarsi puoleen ja toiseen juhlallisesti sekä aivan

punaisena, kuten kiehautettu, ja poistui kulissien taakse.

— Ei kukaan ole aikonutkaan langeta polvilleen, sehän olisi aivan

järjetöntä mielikuvitusta.

— Onpa siinä itserakkautta!

— Sehän on vain huumoria, — yritti joku järkevämpi pistää väliin.

 — Kiitämme nöyrimmästi sellaisesta huumorista.

— Mutta tämähän on jo suorastaan röyhkeyttä, hyvä herrasväki.

‒ Hyvä, että nyt ainakin jo osasi lopettaa.

— Kylläpä olikin ikävätä kuunnella!

Mutta kaikki nämä takariveiltä kajahtelevat hävyttömät

huudahtelut (niitä ei kajahdellut suinkaan yksinomaan takariveiltä)
tukahdutti toiselta taholta kajahtava kättentaputus. Karmazinovia
vaadittiin esiin. Muutamat naishenkilöt, Julija Mihailovna sekä
aatelismarsalkan puoliso etunenässä, parveilivat aivan puhujalavan
äärellä. Julija Mihailovnan käsiin oli ilmestynyt suurenmoinen
laakeriseppele valkealla atlassityynyllä, elävien ruusukiehkurain
sisällä.

— Laakereitako? — ihmetteli Karmazinov pilkallisen ilkeästi

hymähtäen; — tietenkin se minua liikuttaa, ja minun on vilpittömin
tuntein ottaminen vastaan tämä ennakolta varattu seppele, joka ei
ole ehtinyt vielä edes lakastua, mutta vakuutan teille, mesdames, —
olen siinä määrin muuttunut aivan yht'äkkiä realistiksi, — että katson
meidän aikakaudellamme laakerien olevan paremmin paikallaan
taitavan kokin kuin minun käsissäni.

— Se on totta, kokista on paljon enemmän hyötyä, — huudahti se

samainen seminaarilainen, joka oli ollut myös Virginskeillä
»istunnossa». Järjestys häiriintyi taas hieman. Monelta tuoliriviltä
tulvi väkeä lähemmäksi näkemään laakeriseppelseremoniaa.

— Minäpä olisin tänä hetkenäkin valmis antamaan mieluummin

kokista nämä kolmisen ruplaa, — yhtyi siihen äänekkäästi toinen
huutaja, jo hieman liiankin äänekkäästi ja samalla itsepintaisesti.

— Niin minäkin.

— Ja minä myös.

— Mutta eikö täällä tosiaankaan ole ravintolaa?

— Hyvä herrasväki, tämä on tosiaankin jo petosta…

Täytyy muuten myöntää, että kaikki nämä vauhkoutuneet

herramme pelkäsivät vielä aika tavalla meidän ylempiä
virkamiehiämme ja ennen kaikkea komisarjusta, joka myös oli
saapuvilla. Kymmenessä minuutissa saatiin kuitenkin kaikki
rauhoittumaan ja asettumaan entisille paikoilleen, mutta entistä
järjestystä oli kuitenkin mahdoton saada enää syntymään. Ja kas,
juuri tähän kaaokseen piti Stepan Trofimovitš-parkamme joutua…

IV.

Riensin kuitenkin vielä kerran kulissien taakse ja yritin, minkä voin,

varoittaa häntä. Sanoin, että mielestäni kaikki oli mennyt nyt
myttyyn, että viisainta oli lähteä aivan heti kotiin — syyttää vaikka
äkillistä koleriinia — ja että olin itse myös valmis jättämään
marsalkkanauhani ja lähtemään hänen mukaansa. Tällöin hän jo
läheni puhujalavaa, pysähtyi äkkiä, mittasi minua katseellaan
kopeasti aina päästä kantapäihin ja lausui juhlallisesti:

— Miksikä teillä, hyvä herra, olisi aihetta odottaa minulta noin

alhaista tekoa?
 Minä peräydyin. Yhtä varma kuin olin siitä, että kaksi kertaa kaksi
on neljä, yhtä varma olin siitäkin, että kaikki loppuisi
katastrofimaisesti. Seisoessani näin aivan masentuneena ohitseni
vilahti taas äskeisen vieraan professorin hahmo, professorin, jonka
oli esiinnyttävä Stepan Trofimovitšin jälkeen ja joka äsken oli
kävellessään kohotellut kättänsä iskeäksensä sen nyrkkiin
puristettuna toisena hetkenä taas täyttä voimaa alas. Näin hän
käyskenteli yhä vieläkin edestakaisin ajatuksiinsa vaipuneena ja
mutisi jotakin nenäänsä ilkeän voitonvarmasti hymyillen. Kuinka lie
ollutkaan (piti minunkin nyt niin tehdä), lähestyin häntä ilman sen
vakavampaa tarkoitusta.

‒ Tiedättekö, — sanoin hänelle, — useista esimerkeistä voi

päättää, että jos luennoitsija yrittää pitää yleisön mielenkiintoa yllä
kahtakymmentä minuuttia kauemmin, niin yleisö lakkaa
kuuntelemasta. Puolta tuntia kauemmin ei kykenisi mikään
kuuluisuuskaan…

Hän pysähtyi äkkiä ja alkoi suorastaan täristä kuullessaan tämän

loukkauksen. Määrättömän ylpeä ylenkatse kuvastui hänen
kasvoistaan.

— Älkää olko levoton, — hän murahti inhon ilmein ja poistui. Tänä

samana hetkenä kajahti salista Stepan Trofimovitšin ääni.

»Kylläpä olettekin kaikki hyviä!» ajattelin itsekseni ja riensin saliin.

Stepan Trofimovitš oli sijoittunut nojatuoliin jo epäjärjestyksen

jatkuessa. Ensimmäisiltä riveiltä suuntautuivat häneen huonotuuliset
katseet. (Viime aikoina ei klubissakaan enää pidetty hänestä eikä
häntä kunnioitettukaan enää kuten ennen.) Mutta oli sentään hyvä,
että hänelle ei osoitettu mieltä. Jo eilisestä alkaen minua oli
vainonnut omituinen ajatus: minusta tuntui, että hänelle
vihellettäisiin heti, kun hän vain näyttäytyisi, mutta aluksi häntä ei
edes huomattu vallinneen epäjärjestyksen vuoksi. Ja olisiko tuolla
miehellä luullut olevan enää mitään toivomisen varaa sen jälkeen,
mitä Karmazinoville jo oli tapahtunut? Hän oli kalpea: kymmeneen
vuoteen hän ei ollut esiintynyt julkisesti. Levottomuudesta ja kaikista
muistakin merkeistä päättäen, merkeistä, jotka varsin hyvin tunsin,
tein sen johtopäätöksen, että hän itsekin piti puhujalavalle
ilmaantumistaan hyvin kohtalokkaana tapauksena, jonka oli määrä
ratkaista hänen kohtalonsa tai jotakin sentapaista ainakin. Ja sitähän
minä juuri pelkäsinkin. Miltä tuntuikaan minusta, kun hän avasi
suunsa ja kun kuulin hänen ensimmäisen lauseensa!!

— Hyvät naiset ja herrat! — hän virkkoi äkkiä, aivan kuin olisi

tehnyt jonkin päätöksen, mutta kuitenkin katkeilevin äänin. — Hyvät
herrat! Vielä tänä aamuna näin edessäni yhden niitä paperinpalasia,
joita meillä on laittomasti levitetty, ja kysyin itseltäni ainakin jo
sadannen kerran: »Missä piilee sen tarkoitus?»

Koko sali hiljeni samassa, ja kaikkien katseet kääntyivät häneen,

jopa muutamat aivan säikähtyneinäkin. Kylläpä älysikin saada
mielenkiinnon viriämään heti ensisanallaan. Kulissien takaakin näytti
joku pistävän päänsä esille; Liputin ja Ljamšin kuulostelivat ahnaan
uteliaina. Julija Mihailovna viittasi taas minut kädellään luokseen:

— Koettakaa saada hänet vaikenemaan ehdolla millä hyvänsä! —

hän kuiskasi hätäisesti. En voinut muuta kuin kohahduttaa
olkapäitäni; saattoiko mitenkään pysähdyttää miestä, joka oli
päättänyt »ratkaista kohtalonsa»? Voi, nyt ymmärsin Stepan
Trofimovitšin.
 — He-hei, on kysymys julistuksista, — yleisö alkoi kuiskailla; koko
sali sai hereille.

— Hyvät läsnäolijat! Olen päässyt salaisuuden perille. Niiden

vaikuttavuuden salaisuus on — niiden typeryydessä! (Hänen
silmänsä välähtivät.) — Niin, hyvät naiset ja herrat, jospa tuo
typeryys olisi vielä harkittua, vain teennäinen vaikutuskeino, — niin
sehän olisikin silloin jo suorastaan nerokas keksintö! Mutta on oltava
heitä kohtaan oikeudenmukainen, — he eivät teeskentele. Tämä on
vain mitä alastominta, mitä hurskainta, mitä lyhytnäköisintä
typeryyttä,— c'est la bêtise dans son éssence la plus pure, quelque
chose comme un simple chimique [se on typeryyttä puhtaimmassa
muodossa, sanoisinko — suorastaan kemiallisesti valmistettua
typeryyttä]. Jos kaikki olisi sanottu pisarankin verran älykkäämmin,
niin jokainen näkisi heti koko tämän lyhytjärkisen typeryyden
mitättömyyden. Mutta nyt kaikki ovat vain hämmästyneinä
pysähtyneet odottelemaan, kukaan näet ei usko, että se on niin
äärimmäisen typerää. »Ei voi olla mahdollista, että tässä ei olisi
jotain muutakin», jokainen sanoo ja hakee jotakin salaista
tarkoitusta ja tahtoo välttämättä lukea jotakin rivien välistä. Voi, ei
koskaan vielä typeryys ole tullut niin juhlallisesti palkituksi, siitäkään
huolimatta, että se niin usein olisi sen ansainnut… Sillä, en
parenthèse, typeryyshän on, aivan kuten äärimmäinen nerouskin,
hyödyllinen ihmiskunnalle…

— Nelikymmenluvun sukkeluuksia! — kajahti jonkun tosin sangen

vaatimaton huudahdus, mutta sen jälkeen heti oli kuin aivan kaikki
olisi ryöstäytynyt irralleen, alettiin huutaa ja hälistä kaikin voimin.

— Hyvät naiset ja herrat, hurraa! Esitän kohotettavaksi maljan

typeryydelle! — kirkaisi Stepan Trofimovitš jo aivan suunniltaan
vedoten yleisöön.

Juoksin hänen luoksensa aikoen muka täyttää hänen lasinsa

vedellä.

— Stefan Trofimovitš vaietkaa, Julija Mihailovna pyytää sitä mitä

hartaimmin.

— Ei, teidän juuri on jätettävä minut rauhaan, te joutilas nuori

mies! — hän huudahti kiivaasti kovalla äänellä minulle vastaukseksi.
Lähdin pois.

— Messieurs! — hän jatkoi, miksi tämä levottomuus, miksi nuo

suuttumuksenpurkaukset, joita kuulen? Olen tullut tänne
öljypuunoksa kädessäni. Tulin sanoakseni viimeisen sanani, sillä
tässä asiassa minulla on oikeus sanoa viimeinen sana, — ja sitten
tehkäämme sovinto.

— Alas! — toiset huusivat.

— Hiljaa! Antakaa hänen puhua, antakaa hänen puhua loppuun,

— ulvoivat taas toiset. Erikoisen levoton oli nuoren nuori opettaja,
joka kerran rohkaistuaan mielensä ja päästyään puheen alkuun ei
näyttänyt enää kykenevän vaikenemaan.

— Messieurs, viimeinen sana tästä asiasta on — yleinen

anteeksianto. Olen jo elämäni elänyt vanhus ja ilmoitan täten
juhlallisesti, että elämänhenki puhaltelee yhä entiseen tapaansa, eikä
sen elähdyttävä voima ole vielä nuoressakaan sukupolvessamme
ehtynyt. Nykyaikaisen nuorison innostus on yhtä puhdasta ja
valoisaa, aivan samoin kuin ennen meidänkin aikanamme. On vain
tapahtunut seuraavaa; päämäärät ovat vaihtuneet, entisen
kauneusihanteen tilalle on tullut toinen! Kaikki epäröiminen koskee
vain sitä, mikä on kauniimpi, Shakespeareko vai saappaat, Rafaelko
vai paloöljy?

— Tämä on syytös! — muutamat murisivat.

— Nämä ovat loukkaavia kysymyksiä!

‒ Agent-provecateur!

— Mutta minä julistan täten,— vingahti Stepan Trofimovitš

äärimmäisen kiihoittuneena, — julistan täten, että Shakespeare ja
Rafael on asetettava korkeammalle kuin talonpoikien vapauttaminen,
kuin kansallisuus, kuin sosialismi kuin nykyinen sukupolvi, kuin
kemia, melkeinpä korkeammalle kuin ihmiskunta, sillä he ovat jo sen
hedelmä, koko ihmiskunnan todellinen hedelmä, ehkäpä he ovat
kaiken lisäksi suorastaan sen korkein saavutus! He ovat jo
täydellisen kauneuden muoto, kauneuden, jota ilman en ehkä suostu
ollenkaan elämään… Voi, hyvä Jumala, — hän löi kätensä yhteen, —
kymmenen vuotta sitten huusin minä aivan samalla tavalla
puhujalavalta Pietarissa, aivan samoin sanoin, ja, kuten nytkin,
minua ei silloinkaan ymmärretty, vaan minulle naurettiin ja
vihellettiin, kuten nytkin. Te pienet ihmiset, mitä teiltä oikein
puuttuu, kun ette ymmärrä tätä? Ettekö te sitten tiedä, että
ihmiskunta voi varsin hyvin tulla toimeen ilman englantilaisia, ilman
Saksaa, — ilman venäläisiähän se tietenkin tulee varsin hyvin
toimeen, — ilman tiedettä, ilman leipää, mutta ilman kauneutta on
aivan mahdoton tulla toimeen, sillä mitä tekisi maailma ilman sitä!
Siinä on kaiken ratkaisu, sen ympärillä pyörii koko historia! Itse
tiedekään ei pysy pystyssä ainoatakaan minuuttia ilman kauneutta,
— ettekö te sitä tiedä, te naurajat, — vaan sekin muuttuisi
halpamaisuudeksi, ilman sitä ette kykenisi keksimään
rautanaulaakaan!… Tästä käsityksestäni en luovu! — hän aivan
tarpeettomasti huudahti tämän puheensa päätökseksi ja iski kaikin
voimin nyrkkinsä pöytään.

Mutta sillä aikaa, kuin hän huuteli noin vingahdellen ilman

minkäänlaista ajatuksen yhteyttä, järjestys salissa rikkoutui. Monet
nousivat paikoiltaan, toiset syöksyivät eteenpäin lähemmäksi
puhujalavaa. Tämä kaikki tapahtui muuten paljon nopeammin, kuin
mitä tässä kuvaan, eikä sen vuoksi ehditty ryhtyä tarpeellisiin
varokeinoihinkaan. Ehkäpä sitä ei tahdottukaan.

— Hyvähän teidän on puhua, te notkuvien ruokapöytien äärillä

hemmoitellut! — kiljahti äskenmainittu seminaarilainen aivan
puhujalavan juurella, näytellen vahingoniloisena hampaitaan Stepan
Trofimovitšille. Tämä huomasi hänet ja syöksähti aivan lavan
reunalle.

— Enkö minä, enkö minä juuri äsken julistanut, että nuoren polven
innostus on yhtä puhdasta ja valoisaa kuin ennenkin, ja että jos se
joutuu perikatoon, niin tapahtuu tämä vain siksi, että se on
erehtynyt kauniin muodoista! Eikö se vielä riitä! Ja jos tähän lisätään
vielä, että näin on julistanut murtunut ja loukattu isä, niin eikö
todellakaan, — voi teitä, te lyhytjärkiset ihmiset, — niin eikö
todellakaan ole mahdollista aivan puolueettomasti ja rauhallisesti
suhtautua tähän… Te kiittämättömät… epäoikeudenmukaiset… miksi,
miksi te ette halua sopia!…

Ja hän alkoi ääneensä itkeä. Hän pyyhkieli paljain sormin vuotavia

kyyneliään, hartiat ja rinta nytkähtelivät itkusta… Hän ei tietänyt
maailmasta enää mitään.
 Yleisön valtasi todellinen säikähdys, melkein kaikki nousivat
paikoiltaan. Nopeasti syöksähti pystyyn myös Julija Mihailovna
siepaten käsipuolesta miestänsä ja auttaen tätä kohoamaan
nojatuolista… Skandaali uhkasi käydä aivan pelottavaksi.

— Stepan Trofimovitš! — kiljui seminaarilainen iloisesti. — Täällä

kaupungissa ja sen ympäristöllä vaeltelee nykyisin Fedjka-
pakkotyövanki, joka on karannut rangaistussiirtolasta. Hän ryöstää ja
on äskettäin tehnyt taas murhan. Sallinette minun kysyä: Jollette te
olisi viisitoista vuotta sitten lähettänyt häntä sotapalvelukseen erään
pelivelkanne suoritukseksi, s.o., jollette yksinkertaisesti olisi pelannut
häntä korttipelissä, niin sanokaahan, olisikohan hän silloin joutunut
pakkotyöhön? Olisikohan hän murhannut ihmisiä kuten nyt
taistellessaan olemassaolonsa puolesta? Mitä sanotte tähän, herra
esteetikko?

Minun on mahdotonta kuvailla sitä, mitä tämän jälkeen tapahtui.

Ensinnäkin kajahti kuuluva kättentaputus. Eivät suinkaan kaikki
taputtaneet käsiään, ainoastaan noin viidesosa yleisöstä, mutta se
taputtikin sitten kaikin voimin. Koko muu yleisö alkoi tunkeutua
uloskäytävää kohti, mutta kun käsiä paukuttava yleisö ahdisteli
puhujalavaa, niin tapahtui yleinen hämmennys. Naiset kiljahtelivat,
muutamat nuoret neidot alkoivat itkeä ja pyytelivät päästä kotiin.
Lembke seisoi yhä paikallaan ja katseli oudon nopein päänliikkein
ympärilleen. Julija Mihailovna oli aivan suunniltaan — ensi kertaa
koko meillä eletyn uransa aikana. Mitä taas tulee Stepan
Trofimovitšiin, niin ensi hetkenä näytti siltä, että seminaarilaisen
sanat olivat lyöneet hänet kokonaan maahan, mutta samassa hän
kuitenkin jo kohotti molemmat kätensä ojentaen ne yleisön puoleen
ja huusi itkien:
 — Pudistan tomun jaloistani ja kiroan… kaikki on lopussa…
lopussa.

Ja näin sanoen hän kääntyi sekä lähti juoksemaan kulissien taakse

huitoen ja uhaten käsillään.

— Hän on loukannut meitä!… Verhovenski! — kiljuivat

innokkaimmat. Oltiin aikeissa lähteä häntä takaa-ajamaan. Yleisöä oli
mahdotonta saada vaikenemaan, ainakaan tänä hetkenä, ja samassa
tapahtui jo lopullinen katastrofi, kuten olisi heitetty pommi kaiken
ylle, pommi, joka räjähti; kolmas luennoitsija nimittäin, tuo
maniaakki, joka kulissien takana oli huitonut nyrkillään, juoksi
samassa puhujalavalle.

Hän käyttäytyi aivan kuten mielipuoli. Leveän juhlallisen hymyn

levitessä hänen kasvoilleen, määrättömän varmana hän katseli
levotonta salia ja näytti olevan suorastaan iloinen tästä
epäjärjestyksestä. Häntä ei vähääkään epäilyttänyt se, että hänen oli
luennoitava tässä hälinässä, vaan päinvastoin se juuri näytti häntä
ilahduttavan, tämä oli niin ilmeistä, että se veti kaikkien huomion
puoleensa.

Mitä tämä on olevinaan? — kuultiin kyseltävän; — kuka tämä on

olevinaan? Hiljaa! Mitä hänellä on sanomista?

— Hyvät naiset ja herrat! — huudahti maniaakki kaikin voimin

seisoen yhä puhujalavan reunalla ja puhuen yhtä kimakan
naisellisella äänellä kuin Karmazinovkin, vaikka ei tosin yhtä
aatelismaisen hienostelevasti kuin tämä: — Hyvät naiset ja herrat!
Kaksikymmentä vuotta sitten, sen sodan aattona, jolloin Venäjä
taisteli puolta Eurooppaa vastaan, Venäjä oli kaikkien valtio- ja
salaneuvosten silmissä ihanne! Kirjallisuus oli sensuurin
palveluksessa! Yliopistoissa harjoitettiin rintamapalvelukseen!
Sotajoukko muodosti — baletin, kansa maksoi veroja sekä oli vaiti
maaorjuuden ruoskan uhatessa. Isänmaallisuutta oli se, että osattiin
ottaa lahjuksia, verotettiin niin hyvin eläviä kuin kuolleitakin. Ne,
jotka eivät lahjuksia ottaneet, julistettiin kapinallisiksi, koska he näet
rikkoivat harmonian. Kokonaisia koivumetsiä hävitettiin järjestyksen
nimessä. Eurooppa vapisi… Mutta Venäjä ei ole koskaan, ei koko
järjettömän tuhatvuotisen elämänsä aikana vielä koskaan vaipunut
niin häpeällisen alas…

Hän kohotti nyrkkinsä heiluttaen sitä innostuneena ja uhkaavana

päänsä yllä ja yht'äkkiä iski sen raivoissaan alas, aivan kuin olisi
iskenyt vastustajansa maahan. Raju kirkuna alkoi kajahdella joka
puolelta. Korvia särkevä kättentaputus räjähti myös samassa. Nyt
taputti käsiään jo melkein puoli salia. Innostuttiin mitä
viattomimmin: vedettiinhän Venäjä lokaan kaiken kansan nähden
julkisesti, oliko mahdollista kenenkään pidättyä ulvomasta ilosta?

— Kas, tämä on asiaa! Tämä on asiaa! Hurraa! Tämä ei ole enää

estetiikkaa!

Maniaakki jatkoi yhä ihastuksissaan:

— Siitä on kulunut nyt kaksikymmentä vuotta. Yliopistoja on

avattu lukemattomia. Rintamaharjoitukset ovat muuttuneet
legendaksi. Armeijasta puuttuu tuhansia upseereja. Rautatiet ovat
nielleet kaikki pääomat ja peittävät hämähäkinverkkona Venäjän, niin
että ehkäpä viidentoista vuoden perästä tosiaankin voi jo niitä
myöten jonnekin päästä. Sillat palavat vain ani harvoin ja kaupungit
taas säännöllisesti, sovitussa järjestyksessä, vuorotellen
tulipalokausina. Oikeudessa annetaan Salomonin tuomioita, ja
tuomarit ottavat lahjuksia vain sen vuoksi, että se
olemassaolotaistelussa on välttämätöntä, vain nälkäkuoleman
uhatessa. Maaorjat elävät vapaudessa ja antavat nyt selkään toinen
toistansa entisten tilanomistajien asemesta. Juodaan kokonaiset
meret ja valtameret viinaa tulo- ja menoarvion parantamiseksi, ja
Novgorodiin on juhlallisesti pystytetty vastapäätä vanhaa ja
hyödytöntä Sofian kirkkoa iso pronssinen pallo epäjärjestyksen ja
sekasorron tuhatvuotismuiston kunniaksi. Eurooppa rypistelee
kulmiansa ja alkaa jo taas olla levoton… Viidentoista vuoden aikana
pelkkiä reformeja. Mutta sittenkään Venäjä ei ole vielä koskaan, ei
edes sekasortokautensa kaikkein muodottomimpina ajankohtina siinä
määrin…

Viimeisiä sanoja ei väkijoukon remun takia voinut edes tarkoin

kuulla. Saattoi vain huomata, miten hän kohotti kätensä ja miten
hän voitonvarmana iski sen taas alas. Ihastuksella ei ollut rajoja:
huudettiin ääneen, taputettiin käsiä ja muutamat naisistamme
huusivat: »Riittää jo! Parempaa ette enää voi keksiä!» Oltiin kuin
juopuneita. Puhuja silmäsi läsnäolijoita ja näytti aivan sulavan
riemuun. Näin ohimennen, että Lembke osoitteli jollekulle jotakin
äärimmäisen levottomana. Julija Mihailovna aivan kalpeana puhui
hätäisesti jotakin hänen luoksensa ehtineelle ruhtinaalle… Mutta tänä
samana hetkenä riistäytyi kulissien takaa puhujalavalle kokonainen
joukko, noin kuusi miestä joko enemmän tai vähemmän julkisia
henkilöitä, jotka sieppasivat puhujan vieden hänet mennessään
kulissien taakse. En ymmärrä, miten se tapahtui, mutta siitä
huolimatta hän ryöstäytyi irti heidän käsistään, syöksyi takaisin
puhujalavan reunalle ja ehti uudelleen huudahtaa kaikin voimin
heristellen nyrkkiään:

— Mutta koskaan Venäjä ei vielä ole joutunut niin pitkälle…

 Mutta häntä laahattiin jo taas pois. Näin, miten ainakin noin
viisitoista henkilöä hyökkäsi kulissien taakse häntä vapauttamaan,
mutta ei puhujalavan kautta, vaan syrjästä, kaataen kumoon pienen
väliseinän, niin että se romahti maahan… Näin vielä sen jälkeen,
vaikka en ollutkaan uskoa silmiäni, että puhujalavalle oli jostakin
hypähtänyt naisylioppilas (Virginskin sukulainen), yhä sama
paperikäärö kainalossaan, yhä sama puku yllä, yhtä punaisena ja
kylläisenä parin, kolmen naishenkilön ja parin, kolmen miehen
ympäröimänä sekä verivihollisensa, lukiolaisen, saattamana.
Ennätinpä vielä kuulla seuraavan lauseenkin:

»Hyvät naiset ja herrat, olen saapunut julistaakseni onnettomien

ylioppilaiden kärsimyksistä ja herättääkseni heidät kaikki yhtenä
miehenä vastarintaan.»

Mutta minä pakenin. Marsalkkanauhani piilotin taskuun, ja

takaportista, jonka tunsin, pääsin vihdoin kadulle. Ennen kaikkea
riensin tietenkin Stepan Trofimovitšin luokse.
TOINEN LUKU.

Juhlan loppu.

I.

Hän ei ottanut minua vastaan. Hän istui lukkojen takana ja kirjoitti.

Minun toistuvaan naputukseeni ja kutsuuni hän vastasi oven takaa:

— Ystäväni, olen tehnyt lopun kaikesta, voisiko kukaan vaatia

minulta enää muuta?

— Ette te ole tehnyt loppua mistään, vaan olette vain avustanut

sekasortoa. Herran tähden, älkää nyt laskeko leikkiä, Stepan
Trofimovitš, avatkaa ovenne. Täytyy ryhtyä johonkin. Luoksenne
voidaan tulla ja teitä voidaan loukata…

Pidin oikeutenani olla hyvin ankara, jopa vaativakin. Pelkäsin

nimittäin, että hän itse saattaisi tehdä jotakin vielä mielettömämpää.
Mutta ihmeekseni tapasin hänet tavattoman lujana:
 — Älkää te siis ensimmäisenä minua loukatko. Kiitän teitä kaikesta
entisestä, mutta toistan vielä kerran, että kaikki on nyt lopussa,
suhteeni ihmisiin, niin hyvin pahoihin kuin hyviinkin, on ratkaistu.
Kirjoitan kirjettä Darja Pavlovnalle, jonka olen aivan
anteeksiantamattomasti unohtanut. Huomenna saatte sen viedä
hänelle, jos niin tahdotte, mutta tällä kertaa merci.

— Stepan Trofimovitš, uskokaa minua, asia on vakavampi kuin

luulettekaan. Uskotteko tosiaankin, että te olette siellä saanut jotakin
murskatuksi? Ette te ole ketään murskannut, vaan olette itse
murskautunut kuten tyhjä lasipullo (voi, kuinka olin raaka ja
epäkohtelias: surren ja katuen muistelen sitä nyt). Teillä ei ole
vähintäkään syytä kirjoittaa Darja Pavlovnalle… Ja mihin te joudutte
ilman minua? Ettehän te ymmärrä käytännöllisyydestä mitään? Teillä
on taas joitakin uusia aikeita? Te vain joudutte kokonaan turmioon,
jos vielä aiotte ryhtyä johonkin…

Hän nousi ja tuli aivan oven luo.

— Olette ollut vasta vähän aikaa heidän parissaan, mutta teihinkin

on jo tarttunut heidän kielensä ja heidän puhesävynsä. Dieu vous
pardonne, mon ami, el Dieu vous garde. [Jumala teitä armahtakoon
ja suojelkoon, ystäväni.] Mutta olenhan sentään huomannut teissä
kunnollisuudenkin ituja, ja ehkä te vielä muutattekin mielenne, —
après le temps tietenkin, kuten me kaikki venäläiset. Mitä tulee taas
huomautukseenne minun epäkäytännöllisyydestäni, niin pyydän teitä
palauttamaan mieleenne erään äskettäin lausumani ajatuksen: Meillä
Venäjällä on ääretön liuta ihmisiä, jotka, kun ei muutakaan ole
tekemistä, hyökkäilevät itsepintaisen kyllästyttäväsi! kuten kärpäset
kesällä ja syyttelevät epäkäytännöllisyydestä kaikkia ja jokaista
muuta, paitsi itseänsä. Cher, Pyytäisin teitä muistamaan, että olen
kiihoittunut ja ettei ole syytä kiusata minua. Vielä kerran, merci
kaikesta ja erotkaamme, kuten Karmazinov erosi yleisöstä, se on,
unohtakaamme toinen toisemme mahdollisimman ylevämielisesti.
Hän viekasteli maanitellessaan hieman liian hartaasti entisiä
lukijoitansa unohtamaan hänet; quand à moi, minä en ole niin
itserakas ja luotan eniten teidän kokemattoman sydämenne
nuoruuteen: Tuskinpa kauan pysyisinkään mielessänne, tällainen
hyödytön ukkopaha! »Eläkää enemmän», ystävä hyvä, kuten
nimipäivinäni Nastasja toivotti minulle (ces pauvres gens ont
quelque-jois des mots charmants et pleins de philosophie). (nämä
ihmisparat käyttävät käyttävät joskus suloisia sanoja, jotka ovat
täynnä filosofiaa). En toivota teille paljoa onnea, — se käy ikäväksi;
en toivota onnettomuuttakaan, vaan kansan filosofian mukaisesti
toistan yksinkertaisesti: »eläkää enemmän» ja koettakaa järjestää
elämänne niin, että ette ikävysty; tämän joutavan toivotuksen lisään
vielä omasta puolestani. Hyvästi siis ja hyvästi toden teolla. Älkää
seisoko suotta oveni takana, en avaa sitä.

Hän siirsihe pois, ja siihen raukesi yritykseni. Huolimatta

»kiihoittuneisuudestansa» hän puhui tasaisesti, kiirehtimättä,
painokkaasti ja nähtävästi vaikuttamistarkoituksessa. Hän oli
tietenkin harmistunut minuun ja kosti täten epäsuorasti nähtävästi
noiden eilisten »kuomurekien» ja »aukenevien lattioiden» vuoksi.
Tämänaamuiset julkiset kyynelet, siitäkin huolimatta, että ne jollakin
tavoin olivat voitonmerkkejä, saattoivat hänet, sen hän hyvin tiesi,
hieman koomilliseen valoon, eikä taas ystävien välisissä suhteissa
kukaan niin kuin Stepan Trofimovitš huolehtinut siitä, että
noudatettiin jyrkän ankarasti kaikkia kauneuden muotoja. Voi, en
syytä häntä! Mutta tämä turhantarkkuus ja sarkastisuus, joka yhä oli
säilynyt hänessä kaikista järkytyksistä huolimatta, saikin minut
täydellisesti rauhoittumaan: Henkilö, joka näin vähän muuttui
tavallisuudesta, ei tietenkään tällaisena hetkenä voinut ryhtyä
mihinkään traagilliseen tai tavattomaan tekoon. Näin päättelin
itsekseni. Mutta, voi hyvä Jumala, miten erehdyin! Liian paljon oli
minulta jäänyt huomaamatta…

Valmistaakseni teitä seuraaviin tapahtumiin mainitsen muutamia

rivejä hänen kirjeestään Darja Pavlovnalle, kirjeestä, jonka tämä
todella sai vastaanottaa seuraavana aamuna.

»Mon enfant, käteni vavahtelee, mutta kuitenkin olen tehnyt lopun

kaikesta. Te ette ollut läsnä silloin, kun tapahtui viimeinen yhteenotto
minun ja yleisön välillä. Te ette saapunut 'luennolleni', ja siinä te
teitte hyvin. Mutta teille tullaan kertomaan, että meidän luonteista
köyhässä Venäjänmaassamme on sentään uskaltanut nousta
muudan reipas mies, ja huolimatta kuolemasta, jolla häntä joka
puolelta on uhattu, tämä mies on uskaltanut sanoa hölmöille
totuuden, se on, hän on uskaltanut sanoa, että he ovat hölmöjä. O,
ce sont — des pauvres petits vauriens et rien de plus, des petits
narreja — voilà le mot! [O, he ovat mitättömiä pikku raukkoja
eivätkä muuta mitään, tyhmiä pikku narreja — kas siinä oikea sana!]
Arpa on heitetty. Poistun tästä kaupungista ainiaksi, enkä edes tiedä
minne. Kaikki, joita olen rakastanut, ovat kääntyneet minusta pois.
Mutta te, te puhdas ja vilpitön olento, te lempeä, jonka kohtalo
erään oikullisen ja vallanhimoisen luonteen tahdosta oli vähällä yhtyä
minun kohtalooni, te, joka ehkä halveksuen katselitte, kun
pelkurimaisesti vuodatin kyyneliäni häidemme aattona, häidemme,
joista ei tullut mitään; te, joka ette mitenkään saata, olittepa te
sitten millainen hyvänsä, nähdä minussa muuta kuin perin
koomillisen olennon, oi te, te saatte minun sydämeni viimeisen
purkauksen, teille suoritan viimeisen velvollisuuteni, teille yksin! En
voi mitenkään sallia, että te iät kaiket muistelisitte minua kuten
ainakin kiittämätöntä hölmöä, epähienoa egoistia, kuten teille
varmasti joka päivä nimittelee minua muudan kiittämätön ja julma
sydän, jota — voi, jota en koskaan saata unohtaa…»

Ja näin yhä edelleen ja edelleen kokonaista neljä isokokoista

paperiarkkia.

Jymähdytettyäni hänen »en avaa sitä» sanoihinsa vastaukseksi

kolme kertaa nyrkilläni oveen ja huudahdettuani, että hän vielä tänä
päivänä varmasti lähettää Nastasjan kolme eri kertaa minua
hakemaan, mutta etten sitten enää tule hänen luokseen, jätin hänet
rauhaan ja lähdin Julija Mihailovnan luo.

II.

Täällä jouduin mieltäkuohuttavan tapauksen todistajaksi. Naisparkaa

petettiin röyhkeästi, enkä minä voinut asiata auttaa. Mitä olisin
tosiaankaan voinut hänelle sanoa? Olinhan jo ehtinyt tulla hieman
tajuihini ja olin ehtinyt tehdä itselleni selväksi senkin, että eihän
minulla ollut muuta kuin hämäriä aavisteluja, epäluuloja, eikä muuta
mitään. Tapasin hänet kyynelehtivänä, melkeinpä hysteerisenä,
hajuvesihauteet otsalla ja vesilasi vieressään. Hänen edessään seisoi
Pjotr Stepanovitš, joka puhui herkeämättä, ja ruhtinas, joka oli vaiti
aivan kuin hänen suunsa olisi ollut lukittu. Kyynelin ja huudahduksin
Julija Mihailovna moitiskeli Pjotr Stepanovitšia »luopiomaisuudesta».
Minua hämmästytti se, että kaiken epäonnistumisensa, kaiken
tämänaamuisen häpeän, sanalla sanoen kaiken syynä hänen
mielestään oli Pjotr Stepanovitšin poissaolo.
 Pjotr Stepanovitšissa taas huomasin hyvin merkillepantavan
muutoksen: hän näytti olevan ehkä jo liiankin huolestunut,
melkeinpä vakava. Tavallisestihan hän ei koskaan näyttänyt
vakavalta, nauroi aina, suutahtaessaankin, — ja hän suutahti
hyvinkin usein. Voi, hän oli nytkin vihoissaan, puhui raa'asti,
ylimielisen välinpitämättömästi, harmistuneesti ja kärsimättömästi.
Hän yritti vakuutella sairastuneensa ja väitti olleensa Gaganovien
huoneistossa parantelemassa päänkivistyksestä johtunutta
pahoinvointiansa. Tänne hän taas oli joutunut aivan sattumalta
varhain aamulla. Voi, tämä naisparka ei halunnut mitään sen
hartaammin kuin tulla petetyksi. Tärkein kysymys, joka minun
saapuessani oli esillä, oli se, pidettäisiinkö tanssiaiset vai eikö,
pidettäisiinkö siis juhlan toinen osa. Julija Mihailovna ei mitenkään
sanonut suostuvansa tulemaan tanssiaisiin »äskeisten loukkausten»
jälkeen, toisin sanoen, hän ei toivonut mitään sen hartaammin, kuin
että hänet pakotettaisiin saapumaan ja että tämän tekisi juuri Pjotr
Stepanovitš. Häneen Julija Mihailovna tuijotti kuten oraakkeliin, ja
jos tämä olisi tänä hetkenä poistunut, niin hän olisi nähtävästi
joutunut vuoteen omaksi. Mutta hän ei suinkaan poistunut, sillä
hänelle itselleenkin oli aivan välttämätöntä, että tanssiaiset
pidettäisiin tänään ja että Julija Mihailovna välttämättä tulisi niihin…

— No, miksi te itkette? Haluatteko välttämättä kohtauksia? Pitääkö

teidän välttämättä viskata vihanne johonkuhun? No, viskatkaa se
sitten vaikka minuun, mutta kiiruhtakaa, sillä aika kuluu, ja ratkaisu
on tehtävä. Esitelmätilaisuus meni pilalle, mutta korjataan se
tanssiaisilla. Kas, ruhtinaskin on aivan samaa mieltä. Niinpä niin, ellei
olisi ollut ruhtinasta, niin mitenkähän kaikki olisikaan päättynyt?

Ruhtinas oli ollut alussa tanssiaisia vastaan (t.s. sitä vastaan, että
Julija Mihailovna olisi tullut niihin, vaikka tanssiaiset joka
tapauksessa oli pidettävä), mutta kun hänen mielipiteeseensä täten
oli pari, kolme kertaa vedottu, niin hän oli vähitellen alkanut
ynähdellä myöntyväisesti.

Vielä minua hämmästytti tuo Pjotr Stepanovitšin tavattoman

röyhkeä äänensävy. Voi, olen aina torjunut suuttuneena sen alhaisen
juorupuheen, joka levisi sitten myöhemmin ja joka tiesi Julija
Mihailovnan ja Pjotr Stepanovitšin välillä olleen eräänlaisen suhteen.
Mitään sellaista ei todellisuudessa ollut eikä voinut ollakaan.
Vaikutusvaltansa Julija Mihailovnaan Pjotr Stepanovitš oli saanut
mielistellessään häntä aivan alusta alkaen, osoittaessaan
ymmärtämystä hänen haaveellisille pyrkimyksilleen päästä
vaikuttavaan asemaan seurapiirissämme, jopa ulottaa
vaikutusvaltansa aina Pietariin saakka. Hän oli tutustunut kaikkiin
tämän suunnitelmiin, oli auttanut itse häntä niitä muodostelemaan
käytellen aseenaan mitä karkeinta mairittelua, kietoi hänet
verkkoonsa aivan päästä kantapäihin saakka ja kävi lopulta tälle yhtä
välttämättömäksi kuin ilma. Huomattuaan minut Julija Mihailovna
huudahti silmät sädehtien:

— Kysykääpä häneltäkin, hänkin oli koko ajan lähettyvilläni, kuten

ruhtinaskin. Sanokaa tekin, eikö tässä aivan ilmeisesti ole jokin
salaliitto, alhainen ja viekkaasti punottu salajuoni, jonka
tarkoituksena on tehdä mahdollisimman paljon pahaa minulle ja
Andrei Antonovitšille. Voi, he ovat sopineet siitä keskenään! Heillä on
suunnitelma! He ovat varmasti keskenään jossakin liitossa, liitossa!

— Te ammutte aina yli maalin, kuten tavallista. Iät ikuiset te

haudotte päässänne aina jotakin runoa. Olen muuten iloinen, että
tämä herra… (hän teeskenteli unohtaneensa nimeni) sanoo meille
mielipiteensä.
 Mielipiteeni on, — kiirehdin vastaamaan, … olen Julija Mihailovnan
kanssa kaikesta samaa mieltä. Salaliitto näyttää liiankin ilmeiseltä.
Tulin jättääkseni teille, Julija Mihailovna, tämän marsalkkanauhan.
Tulkoon tanssiaisista tosi tai ei, — sehän ei tietenkään ole minun
määrättävissäni, sillä eihän minulla ole määräämisvaltaa — mutta
osani juhla-airuena on nyt lopussa. Suokaa minulle anteeksi
kiivastumiseni, mutta en ole katsonut voivani toimia vastoin tervettä
järkeäni ja vakaumustani.

— Kuulkaahan! Kuulkaahan! — Julija Mihailovna löi kätensä

yhteen.

— Kuulen, ja kas näin vastaan siihen, — ja Pjotr Stepanovitš

kääntyi minun puoleeni, — luulen, että kaikki te olette nähtävästi
vahingossa syöneet jotakin sellaista, mikä on saanut teidät
hourailemaan. Minun käsitykseni mukaan ei ole tapahtunut mitään,
ei yhtään mitään sellaista, mitä ei olisi sattunut ennen ja mitä ei
milloin tahansa voisi tapahtua meidän kaupungissamme. Minkälainen
salaliitto? Kaikki on tosin käynyt hieman rumasti, aivan häpeällisen
typerästi, mutta mikä tässä viittaa salaliittoon? Suunniteltaisiinko
sellaista Julija Mihailovnaa, kaikkien hemmoittelemaa
hyväntekijätärtä kohtaan, joka on suonut heille anteeksi pitkin
matkaa kaikki heidän koulupoikamaiset kujeensa. Julija Mihailovna,
mitä olen saarnannut teille lakkaamatta kuukauden päivät? Mistä
olen teitä varoittanut? Miksi ja minkä vuoksi teidän pitikin kutsua
koolle tämä joukko? Miksi piti teidän sotkeutua tähän roskajoukkoon,
miksi, minkä vuoksi? Seurapiirien yhtymistäkö olette toivonut?
Voivatko ne nyt mitenkään yhtyä, ajatelkaahan toki itsekin!

— Milloinka te olette minua tästä varoittanut? Päin vastoinhan te

kehoititte minua, te suorastaan vaaditte… Minun täytyy sanoa, että
olen hyvin ihmeissäni… Tehän itse toitte luokseni useita perin
merkillisiä henkilöitä…

‒ Päinvastoinhan minä väittelin kanssanne enkä suinkaan

kehoittanut teitä. Ja mitä taas noiden toisten tuomiseen tulee, niin
se on kyllä totta, totta, mutta niitähän pyrki pariimme aivan
tusinoittain, ja tällaista tapahtui oikeastaan vasta viime aikoina, kun
oli muodostettava »kirjallisuuden kadrilli», ja eihän ilman tuollaisia
kerta kaikkiansa tulla toimeen. Mutta lyönpä vetoa siitä, että
jokainen tuollainen hävytön toi tänne muassaan ilman pääsylippua
ainakin — kymmenisen samanlaista hävytöntä!

— Se on totta, vakuutin minä.

— Kas siinä näette, tekin olette jo kanssamme samaa mieltä.

Muistelkaahan, millainen sävy on viime aikoina vallinnut koko meidän
kaupunkipahaisessamme? Kaikkihan on muuttunut pelkäksi
hävyttömyydeksi ja röyhkeydeksi. Sehän oli suorastaan
korviasärkevä metakka. Ja kuka heitä siihen oikein kiihoitti? Kuka
suojeli kaikkea tätä auktoriteetillaan? Kuka on saanut heidät
järjiltään? Kuka on koko tuon joukon suututtanut? Teillähän on
muistokirjassanne kaikki täkäläiset perhesalaisuudet niihin liittyvine
pilapiirroksineen. Ettekö te itse ole silitellyt kirjassanne
runoilijoidenne ja piirtäjienne päitä, ettekö ole itse sallinut Ljamšinin
suudella kättänne? Eikö teidän läsnäollessanne muudan
seminaarilainen sättinyt todellista valtioneuvosta ja turmellut
tervaisilla saappaillaan hänen tyttärensä pukua? Miksikä te olette niin
ihmeissänne siitä, että yleisö on asettunut teitä vastustamaan?

— Mutta tehän olette kaikkeen tähän syypää, te itse! Voi, hyvä

Jumala!
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookname.com